http://www.bibleguidance.co.za/Engarticles/Rapture.htm
Prof. Johan S. Malan, University of the North, South Africa
Tiivistelmä: Salainen Kristuksen ja Hänen seurakuntansa välinen kohtaaminen vastakohtana Hänen julkiselle ilmestymiselleen, jolloin kaikkien silmät näkevät Hänet.
Lupaus tempauksesta
Läpi kirkkohistorian eri vaiheiden teologit ovat hengellistäneet ja lakaisseet maton alle Raamatun opetukset tempauksesta, Israelin kansan lopunajan ennallistamisesta ja tuhatvuotisesta valtakunnasta. Usko näihin lupauksiin on kuitenkin uudelleen ja uudelleen elpynyt ja tullut voimakkaaksi kannustavaksi voimaksi uskovien elämässä.
Me elämme ajassa, jolloin näemme monien Raamatun profetioiden toteutumisen. Tämä on osoitus Herran Jeesuksen Kristuksen läheisestä tulemuksesta. Kun ihmiset hyväksyvät profeetallisen sanan ja tutkivat sitä, he saavuttavat suuremman selvyyden koskien tulevia tapahtumia. Heille avautuu maailmannäyttämö, joka toisaalta on todella synkkä ja johtaa kauheisiin tuomioihin, samalla kun riemullinen toivo liekehtii todellisen uskovan sydämessä.
Tämä toivo tulee siitä tiedosta, että he tulevat pakenemaan tulevia tuomioita, jos ovat todella syntyneet uudesti. Lupaus pakenemisesta on hyvä uutinen profetioissa. Se on se autuas toivo Kristuksen paluusta, jossa jokaisen uskovan pitäisi riippua kiinni näinä synkkinä päivinä (Tiitus 2:13).
Kaksi vaihetta
Ymmärtääksemme oikein Kristuksen Toista Tulemusta, meidän on erotettava sen kaksi vaihetta, nimittäin Kristuksen tulemus Hänen pyhilleen (s.o. kaikille uudestisyntyneille uskoville) ja Hänen tulemuksensa pyhiensä kanssa. Ensimmäisessä vaiheessa taivaallisen Yljän tulemus on odottamaton kuten varas yöllä. Hän kohtaa morsiamensa yläilmoissa ja nopeasti vie hänet pois taivaallisiin asuinsijoihin (Joh.14:2-3; 1.Ts. 4:16-17).
Toisessa vaiheessa Hänen ilmestymisensä on julkinen ja kaikkien silmät näkevät Hänet (Ilm. 1:7). Hänen morsiamensa seuraa Häntä, kuten myös taivaallinen sotajoukko ja Hän laskee jalkansa Öljymäelle (Sak. 14:4-5; Ilm. 19:11-15).
Toisen Tulemuksen kaksi vaihetta voidaan havaita myös sitä kuvaavista kreikkalaisista sanoista, joita alkukieli käyttää. Ensimmäisestä vaiheesta, jossa Herra Jeesus Kristus palaa yksityisesti tempaamaan pois oman morsiamensa, käytetään sanaa parousia. Tämä sana osoittaa Hänen fyysisen läsnäolonsa. Parousia'nsa jälkeen Hän ei enää koskaan eroa morsiamestaan eli seurakunnasta. Tuossa tapahtumassa Hän ilmestyy täydelliseksi pelastukseksi kaikille, jotka innokkaasti odottavat häntä (Hepr.. 9:28). Sen jälkeen he ovat Hänen kansansa ikuisesti.
Kristuksen tulemuksen toinen vaihe on hänen ilmestymisensä eli tulemisensa näkyväksi (kreikaksi apokalipse tai faneros). Tällä kertaa Hän ei tule salaisesti, kuten hän teki vain morsiamelleen parousia'ssa, vaan ilmestyy julkisesti maailman Kuninkaana ja Tuomarina. Tämä on Herran Jeesuksen Kristuksen tulemus pyhiensä kanssa (Sak. 14:5). Kristus ja Hänen pyhänsä yhdessä ilmestyvät maailmalle kirkkaudessa: ”Kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa” (Kol. 3:4).
On täysin selvää, etteivät kristityt voisi olla Herran Jeesuksen mukana ja ilmestyä kirkastetuissa ruumiissaan, elleivät olisi jo liittyneet Hänen seuraansa aikaisemmin. Koko luomakunta odottaa tätä ilmestymistä, koska silloin sopusointu ja ihanteelliset olosuhteet tulevat vallitsemaan maan päällä Kristuksen ja pyhiensä hallitessa (Room. 8:19). Monet lupaukset yltäkylläisyydestä ja siunauksesta elämän kaikilla alueilla tulevat silloin toteutumaan (Joel 3:18; Miika 4:3-4; Aamos 9:13-15).
Ylkä tulee noutamaan morsiamensa
Parousia'ssaan, joka välttämättä edeltää näkyvää tulemusta, taivaallinen ylkä tulee noutamaan vain morsiamensa. Tässä vaiheessa Hän ei näyttäydy ollenkaan ihmisten miljoonaisille joukoille maan päällä.
Raamatun aikoina juutalainen ylkä läksi kihlauksen jälkeen pitkäksi ajaksi valmistamaan asuntoa isänsä taloon morsiamelleen ja itselleen. Saatuan sen valmiiksi hän palasi morsiamen luokse salaa yöllä jälleen liittyäkseen häneen ja viedäkseen hänet isänsä taloon, jossa hääjuhla pidettiin. Tämä on vertauskuva siitä, että Jeesus valmistaa valmistaa meille asuinsijaa Isän talossa ja palaa viemään meidät sinne kuten on luvannut: ”Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen” (Jn. 14:2-3).
Kristuksen tulemus Hänen parousia'ssaan on tuon Hänen taivaaseenastumisessaan seuraajillensa antaman lupauksen täyttymys: "Galilean miehet, mitä te seisotte ja katsotte taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän" (Apt. 1:11).
Kirkastaminen
Kristittyjen kirkastaminen alkaa sillä hetkellä, kun pasuna kajahtaa, edesmenneet pyhät kuolleista nousseina katoamattomissa ruumiissaan ja elossa olevat pyhät silmänräpäyksessä muutettuina saamaan kirkastetut ruumiinsa: ”Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme. Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen” (1.Kor. 15:51-53).
Temmatut
Välittömästi sen jälkeen, kun edesmenneet pyhät on herätetty ja yhdessä elävien kanssa on puettu kirkastettuihin ruumiisiin, Kristus vie heidät kaikki taivaaseen olemaan kanssaan iäti. Se on selvä Jumalan lupaus Hänen Sanassaan: ”Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan.Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa” (1.Ts. 4:14-17).
Huomaa, että em. kohtaaminen tapahtuu yläilmoissa ja käsittää vain uudestisyntyneet kristityt. Herra Jeesus ei aseta jalkojansa Öljymäelle eikä ilmesty maailmalle tässä vaiheessa, vaan palaa välittömästi morsiamensa kanssa Isänsä kotiin taivaassa.
Sana temmataan, jota Paavali käyttää jakeessa 1.Ts 4:17 (kreikan harpazo), tarkoittaa selvästi tulla nopeasti temmatuksi tai siepatuksi pois (to be raptured or snatched away rapidly). Tätä sanaa käytetään myös kuvaamaan sitä, kuinka kotka sieppaa saaliinsa ja lentää nopeasti pois se mukanaan.
Ei siis ole mitään perää siinä joidenkin kriitikkojen väitteessä, ettei sana tempaus (engl. Rapture) muka esiintyisi Raamatussa. Sana harpazo voidaan kääntää seuraavasti:
· Catch up (temmata ylös)
· Rapture, or (temmata)
· Snatch away swiftly (siepata pois nopeasti)
Kansainvälisesti arvostetussa teoksessaan, Studies in the Vocabulary of the Greek New Testament, K.S. Wuest sanoo:
“HARPAZO. Tämä on kreikan sana, jolla on useita merkityksiä. Sitä ei voi kääntää yhdellä englannin sanalla. Sillä on seuraavia merkityksiä: siepata; viedä pois väkisin; vaatia omakseen innokkaasti; siepata ulos tai pois. Sitä käytettiin sananlaskuissa merkityksessä pelastaa tuhon vaarasta. Sitä käytettiin myös siitä, kun jumalallinen voima siirtää ihmisen ihmeellisesti ja nopeasti yhdestä paikasta toiseen.
This is a Greek word that has various meanings. It is not translated by one uniform English word. The meanings are as follows: to seize; to carry off by force; to claim for one’s self eagerly; to snatch out or away. It was used proverbially in the sense of to rescue from the danger of destruction. It was used also of divine power transferring a person marvellously and swiftly from one place to another.
“Sanaa on käytetty seuraavissa paikoissa: Mt. 11:12, 13:19; Joh. 6:15, 10:12,28,29; Apt. 8:39, 23:10; 2. Kor. 12:2,4; 1.Ts. 4:17; Juuda 23; Ilm. 12:15. Kun sanalla on useita merkityksiä, niin menettely kreikkalaisessa eksegeesissä on, että käytetään vain niitä merkityksiä, jotka sopivat kontekstiin. Esim. tapauksessa, jossa sanaa harpazo on käytetty yhdessä sanan susi kanssa (Joh. 10:12), ei käy että se tulkitaan tuhon vaarasta pelastamiseksi. Tässä se merkitsee siepata ja viedä pois väkisin, vaatia itselleen innokkaasti. Tutki näitä paikkoja, joissa sana esiintyy käyttäen niin monia merkityksiä kuin vain kontekstiin sopii. Kiinnitä huomiota varsinkin paikkaan 1.Ts. 4:17 ja huomaa, kuinka paljon uutta totuutta saavutat koskien seurakunnan Tempausta.”
Seuraavassa joitakin esimerkkejä Raamatun jakeista, joissa sanaa harpazo on käytetty. Huomaa, että sanan perusmerkitys on tulla siirretyksi nopeasti ja tarkoituksellisesti (purposefully) paikasta toiseen:
· Ja kun he olivat astuneet ylös vedestä, tempasi Herran Henki Filippuksen pois, eikä hoviherra häntä enää nähnyt. Ja hän jatkoi matkaansa iloiten.” (Apt. 8:39).
· Ja kun riita yhä kiihtyi, pelkäsi päällikkö, että he repisivät Paavalin kappaleiksi, ja käski sotaväen tulla alas ja temmata (engl. take him by force from among them) hänet heidän keskeltään ja viedä hänet kasarmiin” (Apt. 23:10).
· Tunnen miehen, joka on Kristuksessa: neljätoista vuotta sitten hänet temmattiin kolmanteen taivaaseen - oliko hän ruumiissaan, en tiedä, vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala sen tietää” (2.Kor. 12:2).
· Sitten meidät, jotka olemme elossa... temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin” (1.Ts. 4:17).
· Ja hän synnytti poikalapsen, joka on kaitseva kaikkia pakanakansoja rautaisella valtikalla; ja hänen lapsensa temmattiin Jumalan tykö ja hänen valtaistuimensa tykö” (Ilm. 12:5).
Ensimmäinen ylösnousemus
Käsite, joka läheisesti liittyy tempaukseen, on ensimmäinen ylösnousemus. Tässä tapahtumassa Herra Jeesus tulee herättämään vain uudestisyntyneitä uskovia; siksi Paavali sanoo, että Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin” (1.Ts. 4:16).
Tässä ei ole sanottu yhtään mitään epäuskoisten, jumalattomien kuolleitten ylösnousemuksesta. Koska ensimmäinen ylösnousemus edellyttää toista ja koska tiedämme, että vanhurskaat, niin kuin väärätkin, herätetään (Apt. 24:15), niin siitä seuraa, että väärät herätetään myöhemmässä yläsnousemuksessa.
Ilm. 20. luku sanoo, että vähintään tuhat vuotta erottaa nämä kaksi ylösnousemusta toisistaan. Johannes viittaa kaikkiin pyhiin, jotka herätetään ensimmäisessä ylösnousemuksessa hallitsemaan kuninkaina Kristuksen kanssa millenniumin aikana: ”...ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta. Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus” (Ilm. 20:4-6).
Ne, joilla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa, julistetaan autuaiksi; siksi tulla julistetuksi tähän ylösnousemukseen kuuluvaksi merkitsee hyvin etuoikeutettua asemaa.
Useat muut Raamatun viittaukset antavat kiistämättömän todistuksen, että uudestisyntyneet uskovat herätetään kuolleista ensin. Paavali viittaa ylösnousemusten tiukkaan kronologiseen järjestykseen: ”Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista. Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta. Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan; sitten tulee loppu, kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun” (1.Kor. 15:20-24).
Siitä, kun Kristus nousi ylös ensihedelmänä, on kuluva koko seurakunnan aika, joka nykyisin lähestyy kahta vuosituhatta, uudestisyntyneiden vanhurskasten ylösnousemukseen Hänen tulemuksessaan (ensimmäinen ylösnousemus). Ilm. 20. luvun perusteella on selvää, että vielä tuhat vuotta Kristuksen hallintaa kuluu vanhurskasten ylösnousemuksen ja tämän nykyisen maailman lopun välillä, jolloin jumalattomat kuolleet herätetään (toinen ylösnousemus) kohtaamaan viimeinen tuomio suuren valkean valtaistuimen edessä.
Seuraavassa ilmauksia, jotka viittaavat ainoastaan ensimmäiseen ylösnousemukseen:
· Ensimmäinen ylösnousemus (Ilm. 20:6).
· Jumalan lasten ylösnousemus (Lk. 20:36).
· Kristuksessa kuolleiden ylösnousemus (1.Ts. 4: 16).
· Vanhurskasten ylösnousemus (Lk. 14:13-14).
· Parempi ylösnousemus (Hepr. 11:35).
· Elämän ylösnousemus (Joh. 5:29).
· Ylösnousemus kuolleista Jeesuksessa (KJV: through Jesus) (Acts 4:2).
Kun Raamattu puhuu, joko Kristuksen, tai kristittyjen ylösnousemuksesta kuolleista, niin se käyttää kreikankielen ilmausta ek nekroon. Se merkitsee kuolleitten joukosta (engl. from among the dead) ja sitä käytetään vain, kun muita kuolleita ei herätetä samalla kertaa, vaan heidät jätetään hautoihinsa. Tätä ilmausta, jota UT käyttää 49 kertaa – joista 34 viittaa itsensä Kristuksen ylösnousemukseen – ei käytetä ainuttakaan kertaa puhuttaessa toisesta ylösnousemuksesta. Kun tarkoitetaan jälkimmäistä, s.o. jumalattomien kuolleitten herättämistä, niin käytetään sen sijaan ilmausta toon nekroon, joka merkitsee kuolleista.
Tempauksessa vanhurskaat herätetään jumalattomien kuolleiden joukosta yhdessä elävien vanhurskasten kanssa, jotka muutetaan silmänräpäyksessä ja molemmat nousevat kirkastetuissa ruumiissaan kohtaamaan Kristuksen yläilmoissa. Jumalattomat (pelastumattomat) kuolleet jäävät hautoihinsa, koska he eivät ”kuolleet Herrassa” (Ilm. 14:13).
Pako
Maan päällä vallitsevien olosuhteiden valossa tempaus tarjoaa kristityille pakomahdollisuuden uhkaavista tuomioista. Kun tempauksen hetki lähestyy, se on oleva massiivisen hengellisen petoksen aikaa. Evankeliset kristityt julistetaan epäkristillisiksi, rakkaudettomiksi ja tuomitseviksi ja heitä halveksitaan. Heitä pidetään tuomiopäivän profeettoina, koska he julistavat läheisiä Jumalan tuomioita, jotka tulevat lankeamaan maailman päälle suuren ahdistuksen aikana. Heitä pidetään myös epälojaaleina kristinuskon asialle johtuen heidän haluttomuudestaan liittyä ekumeeniseen liikkeeseen ja hyväksyä New Age-liikkeen yhteyteen pyrkivät uudistukset.
Kun Antikristuksen ilmestymisen aika lähestyy, niin todelliset kristityt alistetaan suunnattomalle paineelle, kiristykselle ja uhkille (immense pressure, intimidation and threats). Heidän pitäisi kuitenkin olla rohkeita sen lupauksen valossa, että todella uudestisyntyneet Jumalan lapset tulevat pakenemaan tulevaa ahdistuksen aikaa: ”Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä” (Lk. 21:36; Ilm. 3:10 mukaan meidät pelastetaan (KJV: keep = varjellaan) koetuksen hetkestä). Humanistisesti innoitetut ja antikristilliset uuden maailmanjärjestyksen väärän rauhan kannattajat eivät kuitenkaan pääse pakoon suurta ahdistusta: ”Kun he sanovat: 'Nyt on rauha, ei hätää mitään', silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon” (1 Ts. 5:3).
Ensimmäisessä näistä kahdesta Raamatun kohdasta viitataan ryhmään, joka pääsee pakoon maan päälle tulevia Jumalan tuomioita ja toisessa tapauksessa ryhmään, joka yllätetään eikä varmasti pääse pakoon äkillistä tuhoa. Ensimmäinen ryhmä panee luottamuksensa Herraan ja Hänen Sanaansa, kun taas toinen ryhmä luottaa omiin rauhanohjelmiinsa, että ne tekisivät maailmasta paremman paikan.
Dramaattinen pelastusoperaatio
Paitsi että tempaus vie morsiamen pois nauttimaan taivaan kunniaa, se on myös dramaattinen pelastusoperaatio, jossa todelliset uskovat poistetaan lähestyvän jumalallisen tuomion näyttämöltä. Vaikka tempaus on ainutkertainen tapahtuma, niin Raamatussa on esimerkkejä, kun Jumala vuodatti vihansa, mutta järjesti pakomahdollisuuden todellisille uskoville, koska he eivät olleet Hänen vihansa kohteita.
Nooan päivinä Jumala julisti tuomionsa pahan ja turmeltuneen sukupolven päälle: ”Silloin Jumala sanoi Nooalle: "Minä olen päättänyt tehdä lopun kaikesta lihasta, sillä maa on heidän tähtensä täynnä väkivaltaa; katso, minä hävitän heidät ynnä maan.Tee itsellesi arkki...” (1.Moos. 6:13-14).
Juuri ennen Jumalan tuomioiden vuodattamista kahdeksan uskovaa pakeni tuhoalueelta menemällä arkkiin. Jumala itse sulki oven heidän jälkeensä, ennenkuin tuomitsi pahat, jotka halveksivat Hänen pelastustapaansa (1.Moos. 7:11-23).
Lootin aikana tapahtui toinen pelastusoperaatio. Sodoman ja Gomorran tuhoa edeltävänä iltana Loot ja hänen perheensä saivat kiireellisen käskyn lähteä tuomiolle merkityltä alueelta. Enkelit kiirehtivät Lootia lähtemään Sodomasta ja auttoivat häntä ja hänen perhettään siinä, ennenkuin tuhosivat sen. Kohta heidän lähtönsä jälkeen tulta ja tulikiveä satoi jumalattomien päälle (1.Moos. 19:13-25).
Herra Jeesus sanoo, että näiden historiallisten tapahtumien ja sen välillä, kuinka Jumala lopunajalla käsittelee uskovia ja uskomattomia, on selvä korrelaatio: ”Ja niinkuin kävi Nooan päivinä, niin käy myöskin Ihmisen Pojan päivinä: he söivät, joivat, naivat ja menivät miehelle, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin; ja vedenpaisumus tuli ja hukutti heidät kaikki. Niin myös, samoin kuin kävi Lootin päivinä: he söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat ja rakensivat, mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, satoi tulta ja tulikiveä taivaasta, ja se hukutti heidät kaikki, samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy” (Lk. 17:26-30; lue myös 1.Moos. luvut 6, 7 & 19).
Koska turmelus, joka oli tunnusomaista sekä Nooan että Lootin ajalle, on tyypillistä myös viimeisten päivien hengelliselle, moraaliselle ja yhteiskunnalliselle alamäelle, niin seuraava vastaavuus historiallisten ja lopunajan olosuhteiden välillä pitäisi olla nähtävissä:
· Anarkia vallitsi Nooan ja Lootin päivinä, kun ihmiset näissä laittomissa ja hillittömissä yhteiskunnissa tekivät juuri niin, kuin heitä huvitti. Väkivalta oli yleisin keino, jota käytettiin konflkiktien ratkaisemiseen. Niin on jälleen...
· Moraalinen turmelus oli laajalle levinnyt Nooan ja Lootin päivinä. Ihmiset turmeltuivat niin, että ”heidän ajatuksensa olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat.” Niin on jälleen...
· Nooan ja Lootin päivinä ihmiset olivat ylen määrin materialisteja ja omaksuivat sallivia elämänmalleja, joihin kuului kaikenlaista irstautta, kuten sodomia (nimestä Sodoma). Niin on jälleen...
· Nooan ja Lootin päivinä ihmiset pilkkasivat uskovia ja päättivät olla välittämättä profeetallisista varoituksista lähestyvistä tuomioista. He pitivät niitä kaukaa haettuna spekulaationa ja jatkoivat holtitonta elämäänsä. Niin on jälleen...
· Nooan ja Lootin päivinä Jumala antoi turmeltuneille syntisille kohtuullisen ajan tehdä parannus pahoista tavoistaan. He kieltaäytyivät katumasta ja siten sinetöivät oman kohtalonsa. He saattoivat syyttää vain itseään laiminlyönnistään ja rangaistuksestaan. Niin on jälleen...
· Nooan ja Lootin päivinä Jumala tarjosi pakotien uskoville kriittisellä hetkellä, ennenkuin kääntyi vihassaan rankaisemaan pahoja. Tapahtumien järjestys oli: Ensin profeetalliset varoitukset koskien lähestyviä tuomioita, sitten niiden turvallisuuden varmistaminen, jotka ottivat vaarin vetoomuksesta katua ja lopulta vihan vuodattaminen pahojen päälle. Niin on oleva jälleen...
· Nooan ja Lootin päivinä ei ollut mitään turvaa nimellisesti uskoville, joiden sydän oli edelleen kiinni tämän maailman asioissa. Lootin vaimo oli esimerkki niistä uskovista, joilla on vain jumalisuuden ulkokuori, mutta ovat hengellisesti kuolleita. Tämä teeskentely maksoi hänen elämänsä viime hetkellä. Niin on oleva jälleen...
· Nooan ja Lootin päivinä kauhea katastrofi iski tähän maailmaan kohta uskovien evakuoimisen jälkeen. Kuolema ja tuho tulivat kuin ei milloinkaan ennen historiassa. Niin on oleva jälleen...
· Nooan ja Lootin päivinä pahat eivät tiedostaneet, kuinka monia etuoikeuksia ja siunauksia he saivat nauttia johtuen muutamien uskovien läsnäolosta keskellään. Jumala oli valmis antamaan anteeksi koko kaupungille, jos siellä olisi ollut vain 10 uskovaa. Kun nämä uskovat, jotka loistivat kuin tähdet pahassa ja turmeltuneessa sukupolvessa, otettiin pois tieltä, niin täydellinen hengellinen pimeys oli tunnusomaista jumalattomille ja nostatti Jumalan vihan. Niin on oleva jälleen...
· Nooan päivinä ihmiset pilkkasivat arkin rakentajia ja välinpitämättömyydessään olivat tietämättömiä vaarasta ”eivätkä tienneet, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva” (Mt. 24:39).
Niiden mielet, jotka ovat vihollisuussuhteessa Jumalaan, ovat pimentyneet ja he pysyvät ylpeydessä ja kapinassa, kunnes tuho ja tuomio yllättää heidät. Jos tämä kuvaa sinun tilaasi, niin etkö tahtoisi tulla Jumalan puolelle nyt ja sovintoon Hänen kanssansa Hänen Poikansa ristinkuoleman kautta? Hän yksin voi tehdä sinut arvolliseksi pakenemaan lähestyvää ahdistusta, joka on Jumalan tuomio syntiselle maailmalle. Sinä voit olla Jeesuksen kanssa Hänen Isänsä kodin turvassa ja ilossa silloin, kun ahdistus yllättää maailman.
Pidättäjät
Nooan ja Lootin oli väiteltävä aikansa jumalattomien kanssa jatkuvasti varoittaen. Seurakunta-ajan kristityillä on vieläkin suurempi vastuu täyttää tehtävänsä turmeltuneen maan suolana ja pimeän maailman valona. Seurakunta, jossa Pyhä Henki asuu, vastustaa Antikristuksen laittomuuden henkeä hänen tulemuksensa edellä: ”Ja nyt te tiedätte, mikä pidättää, niin että hän vasta ajallansa ilmestyy. Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä, tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä” (2. Ts. 2:6-9).
“Herran päivä, se suuri ja peljättävä” (Joel 2:31) ei tule ennen tempausta eikä senjälkeistä Antikristuksen ilmestymistä. Tuota hirvittävää tuomion aikaa edeltää suuri ”luopumus (falling away)”(2.Ts. 2:3). Tämä kreikankielen sana (apostasia) merkitsee kirjaimellisesti ”lähtö”. Kun totuus lähtee, niin valhe vallitsee. Kun kristityt lähtevät tempauksessa, niin hengellinen pimeys vallitsee maan päällä.
Niin kauan, kuin kristityt ovat maan päällä, heidän odotetaan seisovan rohkeina totuuden puolesta ja siten pidättävän antikristillisten voimien vahvistumista. Kun he ovat lähteneet tempauksessa, Antikristus pystyy valtaamaan maailman vapaasti. Eksytyksen henki on silloin vallitseva ja Antikristus ”laittomuuden ihmisenä” (2.Ts. 2:3) näyttää itse koko maailmalle esimerkkiä äärimmäisen moraalittomassa ja jumalattomassa elämäntavassa.
Antikristus ei voi ilmestyä, ennenkuin se, joka pidättää häntä, on otettu pois tieltä. Seurakunta toteuttaa tätä roolia Kristuksen ruumiina, jossa Pyhä Henki asuu. Älä ollenkaan usko siihen teoriaan, että tempaus tapahtuisi seitsenvuotisen ahdistuksen ajan keskellä. Antikristus rikkoo liittonsa Israelin kanssa 3½ vuoden jälkeen, saastuttaa temppelin ja julistaa itsensä Jumalaksi (Dan. 9:27, 11:36-37; Mt. 24:15-21; 2.Ts. 2:4). Sitten Israelin on paettava erämaahan jäädäkseen eloon (Mt. 24:16; Ilm.12:14). Tätä pakoa erämaahan seitsenvuotisen ahdistuksen ajan keskellä ei tule sekoittaa tempaukseen. Se on jotakin aivan muuta.
Epäraamatullinen opetus tempauksesta ahdistuksen keskeltä, tai sen jälkeen, johtaa vääristyneeseen näkökulmaan ja vääriin proriteetteihin. Sen sijaan, että odottaisivat Kristusta, ihmiset odottavatkin Antikristusta. Tällä tavalla he sovittelevat (compromise) sitoutumisessaan Kristukseen. Sen sijaan, että pyrkisivät pyhitykseen odottaessaan taivaallisen Yljän välitöntä tulemusta, he alkavat suunnitella maanpäällistä eloonjäämisstrategiaa ahdistuksen varalle. Sellaiset toimet ovat epäjohdonmukaisia todellisuuden kannalta, koska niiden vaikutin on vääristynyt profeetallinen näky tulevista tapahtumista.
Meitä käsketään, ei valmaistautumaan Antikristuksen tulemukseen, vaan Jeesuksen Kristuksen tulemukseen! Meidän pitäisi pysyä sitoutuneena Hänen työhönsä, kunnes Hän tulee. Jos olemme alinomaa Kristuksen meille antaman työn valtaamia, emme tule olemaan maan päällä silloin, kun Antikristus paljastetaan.
Ihmiset, jotka luulevat voivansa laskea tempauksen hetken odottamalla Antikristuksen tuloa ja sitten lisäävät vielä 3½ vuotta, ennenkuin Herra tulee, eivät tiedä, mistä on kysymys ja unohtavat profetioiden erään hyvin tärkeän puolen.
Kristuksen tuomioistuin
Tempausta ei koskaan pitäisi tarkastella erillään, vaan keinona päämäärän saavuttamiseksi. Se kuvaa tapaa, jolla kaikki todelliset uskovat nopeasti otetaan pois maan päältä taivaaseen, jossa heidän täytyy ilmestyä Kristuksen tuomioistimen eteen (tästä meillä on erillinen kirjanen). Olla valmis tempaukseen merkitsee siis valmiutta tehdä tiliä elämästään ja leivisköistään Kristuksen tuomioistuimen edessä: ”Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa: ”Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa“ (2.Kor. 5:10; ks. myös Room. 14:10,12).
Ilmestyskirjan aikataulu
Ennen ahdistusta tapahtuva seurakunnan tempaus taivaaseen on selvästi ilmeinen myös Ilmestyskirjassa kuvattujen tapahtumien aikataulun perusteella. Näissä tapahtumissa todellinen Kristuksen seurakunta katoaa salaperäisesti maan päältä ennen ahdistuksen ajan alkamista ilmestyäkseen jälleen vasta, kun Kristus tulee takaisin seisemän vuoden jälkeen. Ahdistuksen ajan uskovat eivät ole seurakunta. Ilmestyskirjan tapahtumat tulevat esiin seuraavassa järjestyksessä:
· Kirkastettu Kristus taivaaseenastumisensa jälkeen (luku 1).
· Seurakunnan dispensaatio (aika) maan päällä (luvut 2-3).
· Taivaallinen näky, johon kuuluu tempauksen jälkeen kirkastettu seurakunta (luvut 4-5).
· Ahdistuksen ajan seitsemän vuotta (luvut 6-18).
· Kristuksen toinen tulemus pyhiensä ja taivaan sotajoukkojen kanssa (luku 19).
· Kristuksen ja Hänen kirkastettujen pyhiensä tuhatvuotinen hallinta (luku 20:1-6).
· Viimeinen tuomio (luku 20:7-15).
· Uusi taivas ja uusi maa (luvut 21-22).
Kun seurakuntaa on kuvailtu maan päällä Ilmestyskirjan luvuissa 2 ja 3, se näytetään sen jälkeen kirkastetussa tilassaan taivaassa luvuissa 4 ja 5. Luku neljä avautuu sanoilla ”Sen jälkeen (KJV: after this) (kreikaksi meta tauta), mikä osoittaa selvästi, että seuraavat tapahtumat ovat aikajärjestyksessä. Tämä ilmaus esiintyy usein Ilmestykirjassa siten vahvistaen tapahtumien yleisen kronologisen järjestyksen.
Seurakuntadispensaation aikana (luvut 2 ja 3) seuraavat sanat toistuvat seitsemän kertaa: ”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo” (Ilm. 2:7,11,17,29; 3:6,13,22). Ahdistuksen ajan uskovat, jotka pelastuvat tempauksen jälkeen, eivät edusta seurakuntaa. Heille sanotaan vain: ”Jos kenellä on korva, hän kuulkoon” (Ilm. 13:9). Ilm.19:7-14 puhuu jälleen seurakunnasta Karitsan vaimona, joka palaa Hänen kanssaan maan päälle ahdistuksen ajan jälkeen.
Valmistautuminen
Seuraava tärkeä tapahtuma profeetallisessa kalenterissa on tempaus. Ennenkuin Antikristus voi ilmestyä ja ahdistus alkaa, todellisen seurakunnan ja taivaallisen Yljän välisen kohtaamisen on tapahduttava. Kristuksen tosi seurakunnan jäseninä meidän on oltava valmiina, siksi Raamatussa on monia kehotuksia odottaa Toista Tulemusta ja olla valvovia ja valppaita joka aika.
Täytyy painottaa, että pyhitys ja sitä seuraava hengellinen valmius tekee uskovat arvollisiksi saamaan palkintoja Kristuksen tuomioistuimessa heti tempauksen jälkeen. Raamatun perusteella on selvää, että Herran hengellisesti arvottomat palvelijat, jotka kuitenkin ovat uudestisyntyneitä, tulevat myös ilmestymään tuomioistuimen eteen taivaassa, mutta tyhjin käsin, eivätkä he saa mitään palkintoja (Lk. 19:20-26; 1.Kor. 3:8-15).
Jotta voisi ilmestyä Herran eteen arvollisessa tilassa, on tärkeää vastaanottaa Hänet, ei vain pelastukseksi, vaan myös pyhitykseksi. Hän suoritti kaiken täydellistä työtä varten elämässämme: ”...niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton” (Ef. 5:25-27). Siksi kristitty ahkeroikin olla Jeesuksen kaltainen ja pysyä Hänessä: ”Ja nyt, lapsukaiset, pysykää hänessä, että meillä hänen ilmestyessään olisi turva eikä meitä häpeällä karkoitettaisi pois hänen tyköänsä hänen tulemuksessaan” (1.Joh. 2:28).
Paavali sanoo, että Jumalan armo kasvattaa meitä, että: ”me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä” (Tiitus 2:12-13).
Tessalonikan seurakunnalla oli vahva Toisen Tulemuksen odotus. Paavali rohkaisee tätä asennetta: ”Olkaa aina iloiset. Rukoilkaa lakkaamatta ... Henkeä älkää sammuttako, profetoimista älkää halveksuko ... karttakaa kaikenkaltaista pahaa. Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen. Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen, ja hän on sen myös tekevä” (1.Ts. 5:16-24).
Sinun pitäisi olla varuillasi, ettei maailma saisi vaikuttaa sinuun ja hengellinen rimasi laskisi saaden aikaan sen, että menetät kiinnostuksesi Herran työhön. Yksi ajanmerkki on luopumuksen ja penseän sitoutumisen henki uskovien keskuudessa. Sensijaan, että maailman lisääntyvä jumalattomuus innoittaisi heitä uudistuvaan pyhyyteen, monet kristityt menettävät näkynsä ja luopuvat: ”Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus” (Mt. 24:12).
Keskellä yleistä luopumusta meidän asenteemme ja näkymme pitäisi olla täysin päinvastainen: ”Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen Katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan” (Ilm. 22:11-12).
Varo hengellistä toimettomuutta. Paholainen kehottaa ihmisiä piiloutumaan täysien ohjelmien ja raadannan taakse puolustuksena sille, etteivät rukoile. Getsemanessa opetuslapset eivät kyenneet hengellisen kriisin hetkellä valvomaan ja rukoilemaan edes yhtä hetkeä Herran Jeesuksen kanssa. Hänen käskynsä kuului: ”Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko” (Mt. 26:41).
Kristus antoi meille samanlaisen käskyn valvomiseen ja antautuneeseen rukoukseen koskien Hänen äkillistä tuloaan: ”Olkaa varuillanne, valvokaa ja rukoilkaa, sillä ette tiedä, milloin se aika tulee. On niinkuin muille maille matkustaneen miehen: kun hän jätti talonsa ja antoi palvelijoilleen vallan, kullekin oman tehtävänsä, käski hän myös ovenvartijan valvoa. Valvokaa siis, sillä ette tiedä, milloin talon herra tulee, iltamyöhälläkö vai yösydännä vai kukonlaulun aikaan vai varhain aamulla, ettei hän, äkkiarvaamatta tullessaan, tapaisi teitä nukkumasta. Mutta minkä minä teille sanon, sen minä sanon kaikille: valvokaa.” (Mk. 13:33-37).
Pysy liitossa Kristuksen kanssa, ole varuillasi ja tarkkaile jatkuvasti ”kirkasta kointähteä” (Ilm. 22:16), joka pian ilmestyy tämän nykyisen pahan maailman pimeän taivaanrannan yläpuolelle. Silmänräpäyksessä taistelu maan päällä on ohi ja me seisomme hämmästellen, mitä Herra on valmistanut meille (1.Kor. 2:9). Suurin ilomme on oleva Yljän näkemisessä, ”kun hän sinä päivänä tulee, että hän kirkastuisi pyhissänsä ja olisi ihmeteltävä kaikissa uskovissa” (2.Ts. 1:10). Tee se täysin varmaksi, että olet heidän joukossaan!
Ajanmerkkejä
Tempauksesta tiedetään varmasti, että siihen sisältyy yllätystekijä, koska kukaan ei tiedä milloin se tapahtuu. Kuitenkin on tiettyjä merkkejä, jotka selvästi osoittavat tempauksen läheisyyden. Kuten tässä kappaleessa osoitamme, monet merkeistä, joiden yleisesti on katsottu viittaavan seurakunta-ajan loppuun tai 'maailman loppuun' todellisuudessa koskevat vain ahdistuksen aikaa. Näitä ovat valtavat luonnon katastrofit, sodat, nälänhädät ja rutot, joita on ennustettu Lk. 21:10-11.
Esimerkki merkeistä, jotka on annettu osoittamaan Kristuksen Toisen Tulemuksen läheisyyttä (Hänen ilmestyksensä ahdistuksen lopussa, ei tempauksen), on seuraava: ”Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat. Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät. Ja silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvessä suurella voimalla ja kirkkaudella. Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä” (Lk. 21:25-28).
Merkit, jotka osoittavat seurakunta-ajan päättymiseen ennen ahdistuksen aikaa, liittyvät nykyisen dispensaation täyttymykseen, moraaliseen, hengelliseen ja yhteiskunnalliseen turmelukseen, Israelin ennallistamiseen, globalisaatioon ja Antikristuksen esiintulemisen ja hallinnon rakentumiseen. Vaikka nämä merkit ovat hyvin ilmeisiä, niitä ei voi sovittaa jäykkään ajalliseen kehykseen. Ne voivat paljastua nopeammin tai hitaammin ja on aina olemassa lisävaiheiden mahdollisuus, ennenkuin aika on lopullisesti kypsä tämän dispensaation verhon laskemiselle.
Lisäksi on annettu kaksi merkkien sarjaa, jotka osoittavat seurakunta-ajan päättymistä. Ensimmäinen sarja käsittelee olemassaolevan vanhan järjestyksen päättymistä ja toinen sarja uuden maailman järjestyksen nousua Antikristuksen tulemuksen odotuksessa. Hän voi ilmestyä vasta, kun maailmannäyttämö on asianmukaisesti pystytetty.
Olemme nyt todistamassa olemassaolevan maailmanjärjestyksen turmeltumista ja romahdusta. Turmeluksen merkit kattavat laajan kirjon ja käsittävät kaikki elämän alueet:
· Taloudellinen turmelus on ilmeistä monin paikoin, kun on köyhyyttä, työttömyyttä ja joissakin maissa hillitöntä inflaatiota.
· Poliittinen turmelus voidaan nähdä humanististen perustuslakien hyväksymisessä, anarkiassa, kaaoksessa ja väkivallassa.
· Yhteiskunnallinen turmelus johtaa yhteiskunnallisten rakenteiden hajoamiseen, rikollisuuteen ja avioliittojen ja perheen särkymiseen.
· Uskonnollinen turmelus johtaa hengelliseen sekasortoon, kääntymiseen New Age -filosofiaan, okkultismiin ja moraalittomiin elämäntapoihin.
Vanhan järjestyksen tuhkasta nousevat uuden maailman järjestyksen globaalit rakenteet. Ne muodostavat rungon globaalille yhteiskunnalle, globaalille taloudelle, globaalille uskonnolle ja Antikristuksen globaalille hallinnolle:
· Yhteinen globaali talous pystytetään, jossa käytetään lukuun 666 liittyviä PIN-koodeja maksuliikenteessä.
· Poliittinen yhteys maailmanhallituksen ja globaalien rauhanturvajoukkojen muodossa tulee esiin.
· Yhteiskunnallinen yhteys kansainvälistettyjen planetaaristen kansalaisten kesken antaa kehittyneemmän ilmauksen globalismin ideologialle.
· Uskonnollinen yhteys perustuu petolliseen ideaan, että kaikki uskonnot palvovat samaa Jumalaa.
Eräs ilmiö, joka täytyy tulla esiin lähestyttäessä seurakunta-ajan loppua, on juutalaisten vähittäinen paluu Israeliin tullakseen suurimmaksi yksittäiseksi juutalaisväestöksi maailmassa – tilanne, joka viimeksi vallitsi ensimmäisellä vuosisadalla. Tämän kirjoittamisen aikaan Israelin 5.4 miljoonaa juutalaista ovat lukumäärältään lähes sama kuin USA:n juutalaiset. Kun Israelin juutalaiset ovat suurin yksittäinen juutalaisten keskittymä maailmassa, niin Israelin hallitus pystyy tekemään päätöksiä ja allekirjoittamaan sopimuksia jne. kaikkien juutalaisten puolesta. Heidät valtuutetaan silloin myös päättämään kaikkien juutalaisten puolesta koskien kenen tahansa uskottavuutta, joka väittää olevansa Messias. Heidän oikea Messiaansa, jonka he hylkäsivät Hänen ensimmäisessä tulemuksessaan, ennusti, niin traagista kuin se onkin, että he tulevat hyväksymään väärän miehen (Joh. 5:43).
Seurakuntadispensaation viimeiset päivät
Viimeisinä päivinä maailmaan tulee vaikeita aikoja ja monilla tunnustavilla kristityillä on vain ”jumalisuuden ulkokuori” (2.Tim. 3:1,5); “sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus” (Mt. 24:12). Henki sanoo: ”tulevina aikoina (KJV ja useimmat engl. käännökset kääntävät: in the latter times, myöhempinä aikoina. Suom. huom.) moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja” (1.Tim. 4:1).
|
Vanhan järjestyksen purkaminen |
Uuden maailman järjestyksen vahvistaminen |
|
Vanha järjestys puretaan ja rajat poistetaan |
Kansainvälisen yhteyden uuden maailman järjestyksen vahvistaminen |
|
Juutalaiskristilliset opetukset ja moraali hylätään |
Moniuskonnollisten arvojen edistäminen kaikissa maissa. |
|
Estoista vapautetuista yksilöistä tulee itsekkäitä ja sallivia. |
Monikultturiset, babylonialaiset yhteiskunnat tulevat esiin kaikkialla. |
|
Moraalinen turmelus, väkivalta ja perhe-elämän särkyminen tulevat esiin |
Humanistinen vapaus uuden ihmisoikeusjulistuksen puitteissa. |
|
Rikollisista ja epänormaaleista elämäntavoista tulee normi. |
Rikollisuutta hillitään voimalla ilman moraalin uudistamista. |
|
Kristilliset uskonkäsitykset lopetetaan vähitellen tien tekemiseksi okkulttisille menoille. |
Raamattu korvataan pakanauskonnoilla ja mystiikalla. |
|
Ylenmääräinen demokratisoiminen ja ihmisoikeuksien korostaminen edistävät anarkiaa. |
Valtiot menettävät itsenäisyytensä maailmanhallituksen alaisuudessa. |
|
Korruptio ja vallan väärinkäyttö tulevat yleisiksi. |
Sotilaallista voimaa käytetään uuden maailman järjestyksen pakottamiseksi. |
|
Sukupuolierot kielletään monilla julkisen elämän aloilla. |
Sukupuolten tasa-arvoa pakotetaan radikaalin feminismin kautta. |
|
Valtiot menettävät kansallisen, kulttuurisen ja poliittisen identiteettinsä. |
Kansalliset identiteetit hukutetaan maailmankulttuuriin. |
|
Israel tuomitaan ja juutalaisviha lisääntyy nopeasti. |
Uuden maailmanjärjestyksen pakottaminen johtaa Lähi-Idän sotaan. |
Seuraavassa kaavio tapahtumista tempauksen jälkeen:
Tempaus |
Seitsemän vuotta kestävä Kristuksen morsiamen poissaolo tempauksen jälkeen. Hengellinen pimeys vallitsee maan päällä. |
Toinen Tulemus |
|
ENSIMMÄISET 3½ VUOTTA |
VIIMEISET 3½ VUOTTA |
|
Välittömästi tempauksen jälkeen Antikristus paljastetaan ja hänen hallintonsa ensimmäiset 3½ vuotta käynnistyy. |
Antikristus muuttaa julkisuuskuvansa viimeisten 3½ vuoden ajaksi ja hänestä tulee sotilasdiktaattori, joka orjuuttaa ihmiskunnan. |
|
Uuden maailman järjestyksen perustaminen New Age-liikkeen Suunnitelman mukaan. Maailman ykseys vahvistetaan. |
Tiukkaa taloudellista valvontaa harjoitetaan rahattoman talouden kautta tietokoneistetuilla lukuun 666 liittyvillä koodeilla. |
|
Israel ja maailmanuskontojen liitto hyväksyvät Antikristuksen Messiaaksi ja juutalaisten Temppeli rakennetaan Jerusalemiin. |
Antikristus saastuttaa temppelin, kun hän julistaa itsensä Jumalaksi Kaikkeinpyhimmässä. |
|
Julistetaan kansainvälinen kampanja messiaanisia juutalaisia ja kristittyjä vastaan, jotka kieltäytyvät hyväksymästä Antikristusta. |
Kaikkien niiden välitön teloitus, jotka kieltäytyvät kumartamasta Antikristusta ja vastaanottamasta hänen lukuaan. |
|
Petollinen rauha saavutetaan, perustuen sopimukseen Antikristuksen ja väärän maailmanuskontojen liiton välillä. |
Antikristuksen monikansalliset joukot piirittävät Jerusalemin, mikä johtaa Harmageddonin viimeiseen maailmansotaan Israelissa. |
|
Eksytetty globaali yhteisö tekee Antikristuksen epäjumalaksi ja palvoo häntä hänen henkilökohtaisen karismansa, poliittisten taitojensa ja ihmevoimiensa vuoksi. |
Kristus laskeutuu Öljymäelle tuhotakseen Antikristuksen ja hänen joukkonsa, pelastaakseen katuvan Israelin ja käynnistääkseen hallintansa. |
Arvovaltainen kirja tempauksesta
Vuonna 1995 Harvest House Publishers Oregon'in Eugene'ssa julkaisi arvovaltaisen kirjan pretribulationistisesta tempauksesta. Kirjoittajina olivat 23 johtavaa tämän alan asiantuntijaa. Heihin kuuluu sellaisia nimiä kuin prof. Paul Feinberg, tri. Elliot Johnson, tri. Tim LaHaye, prof. Dwight Pentecost, tri. Randall Price, prof. Robert Thomas, prof. Charles Ryrie ja prof. John Walvoord.
Johdannossa toimittajat sanovat seuraavaa tempauksesta seurakunnan autuaana toivona:
“Uusi testamentti opettaa selvästi, että jokaisella uskovalla on toivo, autuas toivo, joka on suuri ja kunniakas päämäärä. Tämä toivo on sekä henkilökohtainen että Henkilö. Ensiksikin se on annettu jokaiselle yksilöuskovalle ja toiseksi meidän toivomme on Herran Jeesuksen Kristuksen Persoonassa. Raamattu esittää tämän toivon kuvattuna muinaisissa juutalaisissa häätavoissa. Raamatun aikoina kihlattu neito hääjuhlassa odotti innokkaasti ylkänsä millä hetkellä tahansa tapahtuvaa tulemusta viemään hänet isänsä kotiin.
”Tänä odottamisen ja valvomisen aikana morsiamen uskollisuus ylkää kohtaan koeteltiin. Samalla tavalla tempaus tarjoaa seurakunnalle saman odottamisen tunnon. Tempauksen odottaminen antaa uskoville samanlaisen päivittäisen motivaation puhtaaseen ja jumaliseen elämään, kunnes Hän tulee. Aivan kuten kihlattu neito odotti innokkaasti ylkäänsä rakkautensa vuoksi, niin myös me odotamme Herramme tulemusta millä hetkellä tahansa. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet (1.Piet. 1:8). Sellaiset motiivit eivät ole eskapismia, vaan sensijaan virtaavat vilpittömän uskovan rakkaudesta ja antaumuksesta Herrallemme.
“Kristuksen tulemuksella morsiamelleen on keskeinen asema UT:ssa, joka olettaa, että sillä pitäisi olla sama asema kristityn ajatuksissa ja elämässä. Tempaus on keskeinen tulevaisuuden profeetallinen tapahtuma kristitylle ja sen tutkiminen on siksi hyvin tärkeää kristittyjen elämässä...”
Thomas Ice sanoo em. kirjassa sivulla 23: ”Eräs seikka, joka tulee muistaa, on, että aivan kuten alkuseurakunnan aikana oli siirtymävaihe, kun Jumala lakkasi käsittelemästä Israelia kansana, niin näyttää, että seurakunta-ajan lopussa on siirtymävaihe, kun Jumala pystyttää näyttämön elvyttääkseen keskeneräisen Israelia koskevan suunnitelmansa tempauksen jälkeen. Seurakunta-aika alkoi selvästi Helluntaina, mutta noin 40 vuotta myöhemmin Jerusalemin hävityksessä AD 70 toteutui historiallisesti erityinen profetia, joka liittyy Jumalan suunnitelmaan Israelille. Se oli lopullinen täyttymys liittyen siirtymävaiheeseen Israelista seurakuntaan. Viimeisten sadan vuoden aikana olemme nähneet tapahtumia, jotka asettavat näyttämön pelaajille olla paikalla, kun tempaus tuo seurakunta-ajan päätökseen ja Jumala elvyttää Israelia koskevan suunnitelmansa ahdistuksen ajalla.”
Lopunajan strategia
Kristityillä pitäisi olla erityisiä strategioita eili toimintasuunnitelmia, joiden kautta he käytännössä ilmaisevat yleiset päämääränsä elää pyhää elämää, tehdä Herran työtä ja olla valmiina Hänen tulemukseensa. Lupaus tempauksesta on hyvin tärkeä vaikuttava voima määritellessämme päämääriämme ja niiden mukaisia strategioitamme. Tämän lupauksen tärkeimmät ohjaavat tekijät ovat seuraavat:
Tempaus on hyvä uutinen lopunajan profetioiden synkässä skenariossa. Ilman tätä lupausta kristityillä olisi vain huonoja uutisia tulevasta Antikristuksesta ja ahdistuksen ajasta, jotka heidän olisi kohdattava, ennenkuin Jeesus tulee. Heidän mahdollisuutensa selvitä hengissä kaikista apokalyptisistä katastrofeista olisivat todella vähäiset. Senkaltaista tilannetta voitaisiin verrata vedenpaisumukseen ilman arkkia tai Sodoman ja Gomorran hävitykseen ilman mitään mahdollisuutta uskoville paeta Jumalan vihan näyttämöltä.
Sellainen tilanne olisi hyvin masentava ja ristiriidassa selvän raamatullisen periaatteen kanssa, että todelliset uskovat eivät milloinkaan ole Jumalan vihan kohteita. ”Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta...” (1.Ts. 5:9).
Ihmiset, jotka suhtautuvat kyynisesti lupaukseen tempauksesta, eivätkä välitä kehotuksista olla valmiina paetakseen tulevaa ahdistuksen aikaa, paljastavat hyvin vastuuttoman asenteensa. Mitkä olisivatkaan olleet seuraukset Nooalle ja perheelle (ja koko ihmisrodun eloonjäämiselle!), jos Nooa olisi perustellut tähän tapaan: ”Jumala on rakkauden Jumala, enkä minä kyllä usko, että Hän lähettäisi tulvan tuomitsemaan kaikki ihmiset; siksi en aio rakentaa mitään arkkia paetakseni tätä ns. tuomiota.” Tai mitä olisi tapahtunut Lootille ja hänen perheelleen, jos hän olisi ottanut seuraavan kannan: ”Minä luulen, että Sodoman ja Gomorran profetoitu tuho pitäisi tulkita vertauskuvallisesti. Minun ei tarvitse paeta henkeni edestä. Ja vaikka tuho tulisikin, niin uskon, että Jumala varjelee meitä Hänen vihaltaan tässä paikassa.” Samanlaisia argumentteja kuulee usein tänä päivänä.
Tulevat tuomiot ahdistuksen ajalla ovat vääjäämättömiä raamatullisia tosiasioita. Jeesus sanoi, että silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti (Mt. 24:21) ja että meidän pitäisi olla valmiina paetaksemme sitä. Tempaus on osa Herran Jeesuksen evankeliumin hyvää uutista.
Hän tuli tähän synnin kyllästämään maailmaan maksaakseen syntisten pelastuksen hinnan. Hän palasi taivaaseen valmistaa meille sijaa. Hän on tuleva takaisin viemään meidät pois taivaalliseen kotiimme. Jos olemme todella uudestisyntyneet, niin olemme arvollisia pakenemaan maan päälle tulevan ahdistuksen kauhuja tempauksen kautta. Meidän ei tule vaipua epätoivoon, vaikka tiedämmekin, mitä on tulossa maan päälle, koska profeetallinen sana on myös ihmeellinen hyvä uutinen.
Uskominen ennen vihaa tapahtuvaan tempaukseen antaa meille varmuuden, että meillä on todella raamatullinen tulevaisuuden odotus. Se ei millään tavalla ole ristiriidassa muiden Raamatun totuuksien kanssa. Tämä lopunajan näkemys kunnioittaa Herraa Jeesusta ja tunnustaa Hänet avaimeksi kaikelle profetialle Raamatussa, ”sillä Jeesuksen todistus on profetian henki” (Ilm. 19:10). Kristittyjen pitäisi pysyä Häneen keskittyneenä ja odottaa Hänen äkillistä ilmestymistään – eikä Antikristuksen. Ne, jotka kieltävät Hänet, jäävät tänne tempauksen jälkeen. Hyljättyään pakomahdollisuuden ja oikean Kristuksen tarjoaman pelastuksen, heidän on kestettävä Antikristuksen diktatuuri ja sitä seuraavat hirvittävät tuomiot. Se, mitä he kokevat maan päällä, on suoraan seurausta siitä, kun Karitsa murtaa sinetit taivaassa. Älä koskaan kiellä Jeesukselta Kristukselta Hänen keskeistä asemaansa Raamatun profetioissa. Odottaa Hänen läheistä paluutaan ja järjestää elämänsä sen mukaan on käsky, joka on tarkoitettu vahvaksi ja positiiviseksi motivaatiotekijäksi kaikkien aikojen kaikille kristityille.
Taivaallisen Yljän tulemus tapahtuu uskonnollisen sovittelun (kompromissin) ja maailmallisuuden aikana. Silloin on suuri luopumus pois Jumalan Sanan totuudesta. Suhteellisen pieni evankelisten kristittyjen ryhmä loistaa kuin tähdet kieron ja nurjan sukukunnan keskellä (Fil. 2:15). Kuten Nooan ja Lootin päivinä maa täyttyy väkivallalla, materialismilla ja sukupuolisella perversiolla. Valitettavasti jumalattomuuden ja moraalittomuuden henki vaatii veronsa myös kristittyjen keskuudessa. He herpaantuvat valppaudessaan ja asettavat hengellisiä normejaan alaspäin: ”Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus” (Mt. 24:12). Jotkut kristityt antavat periksi tai masentuvat Herran työssä.
Toimettomat kristityt usein tinkivät antautumisestaan Herralle ja vastuustaan palvella Häntä uskollisesti. Heidän hengellinen taantumuksensa ilmenee monin tavoin. Tavallisinta on, että he joko luopuvat pyhityskilvoituksesta, tulevat maailmallismielisiksi nauttien maailmallisista pippaloista ja syöden ja juoden kohtuuttomasti; tai tulevat kriittisiksi ja määräileviksi (dictatorial) suhteessaan muihin kristittyihin. Herra Jeesus varoitti sellaisesta synnillisestä käytöksestä ja vastusti sitä käyttämällä kuvaa äkillisestä odottamattomasta paluustaan myönteisenä kannustimena pysyä lujana loppuun saakka: ”Kuka siis on se uskollinen ja ymmärtäväinen palvelija, jonka hänen herransa on asettanut pitämään huolta palvelusväestään, antamaan heille ruokaa ajallansa? Autuas se palvelija, jonka hänen herransa tullessaan havaitsee näin tekevän....Mutta jos paha palvelija sanoo sydämessään: 'Minun herrani viipyy' ja rupeaa lyömään kanssapalvelijoitaan ja syö ja juo juopuneiden kanssa, niin sen palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei odota, ja hetkenä, jota hän ei arvaa…” (Mt. 24:45-50).
Herran Jeesuksen tulemuksen odottaminen ennen ahdistuksen aikaa ohjaa tekojasi oikeaan suuntaan. Sinä valmistaudut Hänen tulemukseensa, etkä Antikristuksen. Tempauksen käsite nimenomaan asettaa sinut vastakkain velvollisuutesi kanssa tehdä tiliä itsestäsi Kristuksen tuomioistuimen edessä heti, kun sinut on temmattu taivaallisiin asuinsijoihin (2.Kor. 5:10). Uskolliset palkitaan silloin seuraavin kruunuin:
· Ilon kruunu sielujenvoittajille ( KJV: crown of rejoicing)(1.Ts. 2:19).
· Pyhän elämän katoamaton kruunu (KJV: incorruptible crown)(1.Kor. 9:24-25).
· Elämän kruunu marttyyreille (Ilm. 2:10).
· Kirkkauden kruunu uskollisille paimenille ( KJV: crown of glory)(1.Piet. 5:2-4).
· Vanhurskauden kruunu niille, jotka rakastivat Herran ilmestymistä (2.Tim. 4:8).
Se tosiasia, että tekomme tuomitaan tempauksen jälkeen ja että vain ne teot, joilla on iankaikkisuusarvoa, palkitaan, on suuresta merkityksestä auttamaan meitä antautumaan päämäärille, jotka ovat korkeampia, kuin tämän katoavan maailman aineelliset asiat. Kääntymyksemme jälkeen meidän elämämme pitäisi tuottaa Hengen hedelmää, eikä meidän tulisi tuhlata aikaa eikä varoja maallisiin asioihin, huvituksiin tai arvottomiin töihin: ”... mutta katsokoon kukin, kuinka hän sille rakentaa ... Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on” (1.Kor. 3:10-13).
Havaitaanko sinut arvolliseksi palvelijaksi, vai seisotko tuona päivänä tyhjin käsin Kristuksen tuomioistuimen edessä, kuin tulen läpi pelastuneena? Jos kadotat näyn Herran läheisen tulemuksen mahdollisuudesta, voit lipsua itsetyytyväisyyteen, hengelliseen toimettomuuteen ja jopa syntiin: ”Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas... Koska te siis, rakkaani, tämän jo edeltäpäin tiedätte, niin olkaa varuillanne, ettette rietasten eksymyksen mukaansa tempaamina lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltanne, ja kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänen olkoon kunnia sekä nyt että hamaan iankaikkisuuden päivään” (2.Piet. 3:10, 17-18).
Uskollinen ja viisas palvelija tekee ahkerasti Herran työtä joka hetki tiedostaen, että aika sitä tehdä on loppumassa. Herra Jeesus itse sanoi: ”Niin kauan kuin päivä on, tulee meidän tehdä hänen tekojansa, joka on minut lähettänyt; tulee yö, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä” (Joh. 9:4). Jumalan tuomioiden yö suuren ahdistuksen aikana on nopeasti lähestymässä – silloin ei ole mitään uskonnollista vapautta.
Yksi voimakkaimmista vaikutuksista, joka lupauksella tempauksesta on kristittyyn, on sen pyhittävä vaikutus. Morsiusseurakunnan jäseninä meidän pitäisi sitoutua haasteeseen tulla esitellyksi taivalliselle Yljälle siveinä neitsyinä. Siihen sisältyy velvollisuus olla valpas niin, ettemme salli paholaisen kierouttaa tai turmella mieltämme ja elämäämme (2.Kor. 11:2-3). Jeesus Kristus antoi itsensä pyhittääkseen ja puhdistaakseen seurakunnan, että voisi esittää sen itselleen pyhänä ilman tahraa tai ryppyä (Ef. 5:25-27). Meillä on selvä velvollisuus käyttää hallussamme olevia armon keinoja vaeltaaksemme Herran teitä ja tullaksemme pyhiksi kaikessa käytöksessämme (1.Piet. 1:15). “Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa” (2.Kor. 7:1). ”Ja nyt, lapsukaiset, pysykää hänessä, että meillä hänen ilmestyessään olisi turva eikä meitä häpeällä karkoitettaisi pois hänen tyköänsä hänen tulemuksessaan” (1.Joh. 2:28).
Koetusten ja ahdistusten synkissä varjoissa, kun näköalamme maan päällä näyttävät ankeilta, usko Kristuksen tulemukseen meille tempauksessa on valo tunnelin päässä. Läpi surun ja kärsimyksen miljoonat kristityt ovat epätoivoisesti riippuneet kiinni lupauksessa ylösnousemuksesta ja yhdistymisestä Herran kanssa tempauksessa. Se on antanut heille voimaa kestää ja laskea maalliset asiat ja jopa oma henkensäkin arvottomiksi, jotta voisivat voittaa iankaikkisuuden Kristuksen kanssa. Ole siis rohkea, nosta pääsi ja odota Herran tulemusta tietäen, että tulevaisuutesi on turvattu ja varma Hänen kädessään.
Aabrahamin lailla meidän pitäisi nähdä itsemme muukalaisina ja ohikulkijoina maailmassa, joka on ”sen pahan vallassa” (1.Joh.. 5:18). Koska tulevaisuutemme ei ole täällä, me tarvitsemme näyn kaupungista, jolla on perustukset, jonka rakentaja ja luoja on Jumala (Hepr. 11:10). Pyhiinvaelluksellamme tämän maailman läpi me tarvitsemme vahvan päämäärätietoisuuden. Kun Herra tulee noutamaan meitä tempauksessa, Hän vie meidät ikuiseen kotiimme uudessa Jerusalemissa (1.Kor. 2:9; Joh. 14:2; Ilm. 21:2).
Meidän ei pitäisi samaistua tähän maailmaan, eikä tulla yhdeksi sen materialismin, mukavuuden tavoittelun ja moraalisen ja hengellisen turmeluksen kanssa. Tämä ei tarkoita, että olisimme heikosti motivoituja ja ihmisiä vailla tehtävää. Päinvastoin! Meillä on ilo julistaa Hänen kiitostaan, joka on kutsunut meidät pimeydestä ihmeelliseen valkeuteensa. Uskomattomat ympärillämme ovat hengellisessä pimeydessä ja me olemme ”kieron ja nurjan sukukunnan keskellä,” joiden joukossa meidän pitäisi ”loistaa, kuin tähdet maailmassa” (Fil. 2:15).
Palvellessamme Herraa uskollisina todistajina, meidän tulisi aina pitää silmämme kiinnitettyinä Häneen, ”kirkkaaseen Kointähteen” (Rev. 22:16), joka loistaa piinatun ja vihamielisen maailman synkän taivaanrannan yläpuolella. Kointähti kertoo meille, että yö on pitkälle kulunut ja päivä on käsillä. (Tässä vaiheessa suomentajan mieleen tulevat laulun sanat ”Herramme Tulee” – laulukirjasta: Minä katselen taivaalle idän, jos Kointähti koittaa jo vois, minä kuuntelen vaaria pidän, jos taivaiset harput jo sois.)
Ennenkuin Jeesus ilmestyy Vanhurskauden Aurinkona, jolloin kaikkien silmät näkevät Hänet, kristityillä on järisyttävä kohtaaminen Hänen kanssaan yläilmoissa!
Tempauksen suuri merkitys
Kaikkien tempausta koskevien raamatullisten tosiasioiden valossa on selvää, että tämä on äärimmäisen tärkeä opetus kaikille uskoville. On olemassa ainakin 12 erilaista tempauksen puolta, jotka täytyy oikein ymmärtää ja arvioida.
Tempauksen yliluonnollinen luonne, kun miljoonat kristityt temmataan yläilmoihin, on oleva niin selkeästi Jumalan asioihin puuttuminen, ettei mikään tieteellinen teoria koskaan voi selittää tätä ällistyttävää ilmiötä. ”Herra itse” ottaa pyhät pois maaplaneetalta (1Ts. 4:16).
Kun Herra Jeesus laskeutuu taivaasta Jumalan pasuunan soidessa, niin ne, jotka ovat kuolleet Kristuksessa herätetään kuolleista, samalla kun elävät uskovat muutetaan silmänräpäyksessä. Yhdessä heidät temmataan kohtaamaan Herraa yläilmoissa (1.Ts. 4:16-17). Pelastumattomat maan päällä eivät näe Häntä tässä vaiheessa.
Tempaus liittyy suoraan ensimmäiseen ylösnousemukseen, kun kaikki uskovat saavat kirkastetut ylösnousemusruumiit. Kristuksessa kuolleet herätetään ensin – sitten elossa olevat uskovat ihmeellisesti muutetaan, samalla kun he siirtyvät kuolevaisuudesta kuolemattomuuteen kokematta kuolemaa (1.Kor. 15:52).
Sen lisäksi, että tempaus tekee maailmassa jaon pelastettujen ja pelastumattomien välillä, se myös erottaa uudestisyntyneet uskovat nimikristityistä tunnustavassa seurakunnassa (Mt. 25:1-13), jossa monilla on vain jumalisuuden ulkokuori (2.Tim. 3:5).
On tärkeää tarkastella tempausta sen dispensationaalisessa kontekstissa – s.o. seurakunta-ajan lopussa ja juuri ennen ahdistuksen ajan alkamista, joka on erillinen dispensaatio omine tunnuspiirteineen (2.Ts. 2).
Tempaus liittyy välittömästi Antikristuksen ilmestymiseen. Todellinen seurakunta, jossa Pyhä Henki asuu, pidättää Antikristusta, joka voidaan paljastaa vasta, kun seurakunta on otettu pois tieltä (2.Ts. 2:6-10).
Tempaus on myös dramaattinen pelastusoperaatio, jossa todelliset uskovat poistetaan lähestyvien maata kohtaavien Jumalan tuomioiden näyttämöltä, koska he eivät ole Jumalan vihan kohteita (1.Ts. 1:10; 5:9; Lk. 21:36).
On oleva suuri lopunajan luopumus Jumalan Sanan totuudesta. Kristityt, joilla on toivo Kristuksen tulemuksesta, puhdistavat itsensä, niinkuin Hän on puhdas (1.Joh. 3:3) ja vastustavat jokaista taipumusta kylmentyä rakkaudessaan Häneen (Mt. 24:12).
Tempauksen varmuus asettaa meidät sen juhlallisenvakavan näköalan eteen, että meidän pitää ilmestymän tuomioistuimellaan istuvan Kristuksen eteen tekemään tiliä elämästämme (Room. 14:10-12; 2.Kor. 5:10).
Tuomioistuimen eteen ilmestymisen jälkeen uskovat, joista morsian koostuu, yhdistyvät taivaalliseen Ylkään, eivätkä milloinkaan enää eroa hänestä (Ilm. 19:7-8; Ps. 45:9).
Herra Jeesus lupasi palaavansa viemään pyhät pois heidän taivaalliseen asuntoonsa Isänsä kodissa, jossa on monta asuinsijaa (KJV: mansion = kartano) (Joh. 14:2-3). ”Mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat” (1.Kor. 2:9). Mikä ihana tulevaisuus!
Tempauksen ja ahdistuksen ajan jälkeen kirkastetut pyhät palaavat Kristuksen kanssa ja hallitsevat Hänen kanssaan kuninkaina maan päällä (Lk. 19:17-19; 2.Tim. 2:12; Ilm. 2:26-27; 5:10).