Myrsky Merellä (A Storm out at Sea)
Prof. Johan Malan, Middelburg, South Africa (Dec. 2008)
Matteuksen 14 luvussa luemme vaikeasta tilanteesta, johon Herra Jeesus oli pannut opetuslapsensa. Kun vastatuuli koveni ja myrsky oli kehittymässä, heidät pantiin illansuussa ylittämään Galilean meri pienessä soutuveneessä:
“Ja kohta hän vaati opetuslapsiansa astumaan venheeseen ja kulkemaan edeltä toiselle rannalle... Ja laskettuaan kansan hän nousi vuorelle yksinäisyyteen rukoilemaan. Ja kun ilta tuli, oli hän siellä yksinänsä. Mutta venhe oli jo monen vakomitan päässä maasta aaltojen ahdistamana, sillä tuuli oli vastainen. Ja neljännellä yövartiolla Jeesus tuli heidän tykönsä kävellen järven päällä. Kun opetuslapset näkivät hänen kävelevän järven päällä, peljästyivät he ja sanoivat: "Se on aave", ja huusivat pelosta. Mutta Jeesus puhutteli heitä kohta ja sanoi: "Olkaa turvallisella mielellä, minä se olen; älkää peljätkö". Pietari vastasi hänelle ja sanoi: "Jos se olet sinä, Herra, niin käske minun tulla tykösi vettä myöten". Hän sanoi: "Tule". Ja Pietari astui ulos venheestä ja käveli vetten päällä mennäkseen Jeesuksen tykö. Mutta nähdessään, kuinka tuuli, hän peljästyi ja rupesi vajoamaan ja huusi sanoen: "Herra, auta minua". Niin Jeesus kohta ojensi kätensä, tarttui häneen ja sanoi hänelle: "Sinä vähäuskoinen, miksi epäilit?" Ja kun he olivat astuneet venheeseen, asettui tuuli. Niin venheessä-olijat kumarsivat häntä ja sanoivat: "Totisesti sinä olet Jumalan Poika". Ja kuljettuaan yli he tulivat maihin Gennesaretiin. Ja kun sen paikkakunnan miehet tunsivat hänet, lähettivät he sanan kaikkeen ympäristöön ja hänen tykönsä tuotiin kaikki sairaat. Ja he pyysivät häneltä, että vain saisivat koskea hänen vaippansa tupsuun; ja kaikki, jotka koskivat, paranivat” (Mt. 14:22-36).
Tämä on esikuva koko Kristuksen seurakunnasta yöllisellä matkallaan elämän meren yli. Jeesuksen ja opetuslasten välinen kohtaaminen neljännellä yövartiolla heijastaa tulevaa Kristuksen ja Hänen seurakuntansa välistä kohtaamista tempauksessa, kun elämän myrskyt lopulta päättyvät Jeesukseen uskovilta.
Opetuslapset erotettiin Jeesuksesta, kun he lähtivät matkalle. Oli jo myöhäinen iltapäivä ja heitä pelotti lähteä matkalle keskenään, mutta Jeesus oli komentanut heidät veneeseen ja lähtemään toiselle puolelle järveä. Opetuslasten asenne muistutti pelkoa, joka valtasi heidät ennen Jeesuksen ristiinnaulitsemista ja taivaaseen astumista. Tuossa tilanteessa Hän sanoi heille: “Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen” (Joh. 14:1-3). Se tosiasia, että Jeesus oli eroamassa opetuslapsistaan ja jättämässä heidät yksin vihamielisen maailman keskelle, selittää, miksi heidän sydämensä oli murheellinen ja pelkäsi. He olivat epätoivoissaan, että Hän jättäisi heidät keskenään.
Sama tilanne vallitsi täällä rannalla. Opetuslapset pelkäsivät öisen myrskyävän meren ylittämistä keskenään. Kuitenkin Jeesus oli komentanut heidät veneeseen ilman Häntä ja lähtemään matkalle kohti toista rantaa.
Vähän ennen tämän vaikean matkan alkamista Jeesus erosi opetuslapsistaan ja meni rukoilemaan yksin korkealla vuorella. Tämä teko viittaa profeetallisesti Hänen taivaaseen astumiseensa ja Hänen ylipapillisen tehtävänsä toteutumiseen rukoilla opetuslastensa puolesta Isänsä valtaistuimen luona taivaassa.
Opetuslasten yöllinen matka myrskyävän meren poikki vastatuulessa on kuva elämästä, jota kaikki uskovat voivat odottaa seurakuntadispensaation ajalla maan päällä. Hengellisesti puhuen me olemme pimeässä maailmassa, jossa meidän tulee loistaa valoina kieron ja nurjan sukukunnan keskellä (Fil. 2:15). Tuuli on johdonmukaisesti meille vastainen. Se osoittaa sitä tosiasiaa, että me olemme aina ristiriidassa turmeltuneen maailman suunnan ja periaatteiden kanssa. Meidän pitäisi olla valmiina tähän tilanteeseen, koska Jeesus varoitti meitä: ”Maailmassa teillä on ahdistus” (Joh.16:33). Haavoittuvuudessamme myrskyn raivotessa meidän pitäisi luottaa täydellisesti Jumalaan. Paavali sanoi:
“Sillä me emme tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä ahdistuksesta, jossa me olimme Aasiassa, kuinka ylenpalttiset, yli voimiemme käyvät, meidän rasituksemme olivat, niin että jo olimme epätoivossa hengestämmekin, ja itse me jo luulimme olevamme kuolemaan tuomitut, ettemme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka kuolleet herättää. Ja hän pelasti meidät niin suuresta kuolemanvaarasta, ja yhä pelastaa, ja häneen me olemme panneet toivomme, että hän vielä vastakin pelastaa” (2 Kor. 1:8-10). Hän valottaa edelleen tätä aihetta:
“Juutalaisilta olen viidesti saanut neljäkymmentä lyöntiä, yhtä vaille; kolmesti olen saanut raippoja, kerran minua kivitettiin, kolmesti olen joutunut haaksirikkoon, vuorokauden olen meressä ajelehtinut; olen usein ollut matkoilla, vaaroissa virtojen vesillä, vaaroissa rosvojen keskellä, vaaroissa heimoni puolelta, vaaroissa pakanain puolelta, vaaroissa kaupungeissa, vaaroissa erämaassa, vaaroissa merellä, vaaroissa valheveljien keskellä; ollut työssä ja vaivassa; paljon valvonut, kärsinyt nälkää ja janoa, paljon paastonnut, kärsinyt vilua ja alastomuutta. Ja kaiken muun lisäksi jokapäiväistä tunkeilua luonani, huolta kaikista seurakunnista. Kuka on heikko, etten minäkin olisi heikko? Kuka lankeaa, ettei se minua polttaisi? Jos minun kerskata täytyy, niin kerskaan heikkoudestani” (2 Kor. 11:24-30).
Seuraavassa luvussa Paavali selittää aika kummallista ilon asennettaan kaikissa kovissa kohtaloissaan, joita vastaan hän on puolustuskyvytön: “Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan. Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä” (2 Kor. 12:9-10). Kun elämän myrskyt uhkaavat voittaa ja tuhota meidät, me löydämme hengellistä voimaa Herrassa ja myös välttämättömän kannustuksen jatkaa taistelua.
On hyvä tietää, että sielujemme vihollinen useinkin vapauttaa elämän myrskyt meitä vastaan meissä asuvan Kristuksen tähden. Hän sanoi opetuslapsilleen: “Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää, että se on vihannut minua ennen kuin teitä” (Joh. 15:18). Jos meitä vainotaan ja syrjitään, koska kuulumme Kristukselle, niin se on aina kunnia ja jotakin sellaista, jota meidän pitäisi odottaa:
“Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa, vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita. Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne...mutta jos hän kärsii kristittynä, älköön hävetkö, vaan ylistäköön sen nimensä tähden Jumalaa” (1 Piet. 4:12-14,16).
Herra sallii elämäämme usein koetuksia ja kuritusta vapauttaakseen meidät maailmallisista himoista, jotta voisimme tulla pyhemmiksi ja palvella Häntä. Meidän pitäisi oppia hyväksymään koetukset ja luottaa Herraan, että nämä kokemukset vaikuttavat yhdessä meidän parhaaksemme ja vahvistavat meitä taistelussa:
“Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut. Sentähden: "Ojentakaa hervonneet kätenne ja rauenneet polvenne"; ja: "tehkää polut suoriksi jaloillenne", ettei ontuvan jalka nyrjähtäisi, vaan ennemmin parantuisi. Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa” (Hepr. 12:11-14).
Meidän täytyy tiedostaa, ettei mikään ahdistus, kärsimys tai vaikeus voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, koska me olemme enemmän, kuin voittajia Hänen kauttansa, joka on meitä rakastanut (Room. 8:35-39). Meidän pitäisi antaa itsemme Herran iankaikkisille ja huolehtiville käsivarsille. Milloin tahansa olemme sallineet pelon, epäuskon tai itsesäälin upottaa meitä hengellisesti, meidän pitäisi muistaa ojentaa kätemme uskossa Jeesuksen puoleen, ettei meille kävisi, kuten kävi Pietarille, kun hän myrskyn keskellä katsoi poispäin Herrasta Jeesuksesta. Hän on meidän väkevä Pelastajamme, koska Hän on aina väkevämpi kuin Hänen opetuslapsiaan uhkaavat myrskyt. Hän on voittaja ja meidän täytyy pitää silmämme Häneen kiinnitettyinä. Kun katseemme siirtyy meitä ympäröiviin vaikeuksiin, niin nousevat mustanpuhuvat aallot voivat ajaa meidät epätoivoon. Vain silloin, kun pidämme silmämme Jeesuksessa, voimme säilyttää uskomme ja rohkeutemme päällekarkausten aikana. Herran Jeesuksen läsnäolo pitäisi aina tietoisesti kokea Pyhän Hengen kautta.
Neljännellä yövartiolla Jeesus äkkiä ilmestyi veneessä oleville opetuslapsilleen kävellen veden päällä. Neljäs yövartio on kello kolmesta kuuteen aamulla, johon kuuluu yön kylmin ja pimein osa. Se on aika, jolloin kirkas aamutähti ilmestyy pimeän taivaanrannan yläpuolelle. Herra sanoo olevansa “se kirkas kointähti” (Ilm. 22:16) ja tämä symboliikka viittaa salaiseen kohtaamiseen Hänen morsiusseurakuntansa kanssa tempauksessa, kun muu maailma vielä nukkuu. Vain ne, jotka ovat hengellisesti valveilla, näkevät “kirkkaan kointähden” ilmestymisen.
Opetuslapsilla veneessä oli odottamaton ja yliluonnollinen kokemus, kun Jeesus yhtäkkiä lähestyi heitä myrskyävällä merellä kävellen veden päällä. Tällä kokemuksella oli ihmeelliset seuraukset, kun tuuli tyyntyi ja myrsky välittömästi rauhoittui. Loppuosan matkasta toiselle rannalle he matkasivat yhdessä Jeesuksen kanssa. Elämän myrskyt ovat ohi kaikilta todellisilta Herran Jeesuksen opetuslapsilta silloin, kun he kohtaavat Hänet yläilmoissa (1 Ts. 4:16-17).
Niille kuitenkin, jotka jäävät maan päälle, kaikkien aikojen pahin myrsky tulee riehumaan seitsenvuotisen ahdistuksen aikana heidän ympärillään. Jeesus varoitti siitä: “Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule” (Mt. 24:21). Tänä aikana kaikki todelliset kristityt ovat Herran kanssa, koska heitä ei ole määrätty kokemaan Jumalan tuomioita Kristuksen hylkäävälle maailmalle (Lk. 21:36).
Jeesus Kristus palaa maan päälle ahdistuksen ajan jälkeen. Se on Hänen julkinen tulemuksensa, jolloin kaikkien silmät näkevät Hänet ja Häntä seuraa Hänen kirkastettu seurakuntansa (Sak.14:4-5; Kol. 3:4). Kuninkaan tulemus tuo tuhatvuotisen rauhan hallituksen, jolloin vanhurskaus, sopusointu ja varallisuus vallitsevat maan päällä ja kaikki historian vaivat parannetaan. Pimeä myrskyinen yö oli ohi ja aurinko oli juuri noussut antamaan valoa maailmalle. Jumala lupasi, että: “...teille, jotka minun nimeäni pelkäätte, on koittava vanhurskauden aurinko ja parantuminen sen siipien alla” (Mal. 4:2).
Auringonnousu Gennesaretilla viittaa profeetallisesti Jeesuksen julkiseen tulemukseen ahdistuksen ajan jälkeen, jolloin kaikkien silmät näkevät Hänet. “Ja heidän noustessaan venheestä kansa heti tunsi hänet” (Mk. 6:54). Ja kun sen paikkakunnan miehet tunsivat hänet, lähettivät he sanan kaikkeen ympäristöön ja hänen tykönsä tuotiin kaikki sairaat. Ja he pyysivät häneltä, että vain saisivat koskea hänen vaippansa tupsuun; ja kaikki, jotka koskivat, paranivat.” (Mt. 14:35-36). Tulevassa millenniumissa Jeesus Kristus tunnustetaan yleismaailmallisesti, Häntä palvotaan ja kaikki ihmiset lähestyvät Häntä ongelmissaan. Jesaja sanoo: ”...maa on täynnä Herran tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren” (Jes. 11:9).
Tällä hetkellä uskovat ovat hyvin lähellä öisen matkansa päätöstä elämän meren yli. Hyvin pian Herra Jeesus ilmestyy opetuslapsilleen ja tempaa heidät pois taivaallisiin. Se on oleva pimeyden ja ahdistuksena ajan alku maan päällä. Tämän ajan lopussa kuningasten Kuningas ilmestyy voittajana julkisesti Jerusalemin Öljymäelle perustamaan tuhatvuotista rauhanhallitustaan.
Ihmeellinen tulevaisuus odottaa tätä maailmaa sen päästyä kaikesta kapinallisuudestaan, eksytyksestään ja pahuudestaan johtuvan ahdistuksen ajan läpi, kun kaikki paatuneet ja katumattomat syntiset tuhotaan. Uusi aikakausi koittaa suuren Rauhanruhtinaan, Jeesuksen Kristuksen tulemuksessa.
“Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta, ja taivaitten voimat järkkyvät. Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella” (Mt. 24:29-30).
Mitään rauhaa ei tule, ennenkuin Herra Jeesus tulee. Maailman johtajat onnistuvat korkeintaan perustamaan väliaikaisen ja väärän rauhan riitelevien ideologioiden välisten kompromissien kautta, mutta kestävä rauha ja varallisuus pakenee heitä siihen asti, kunnes tulee se Yksi, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Hän kohtaa ensin opetuslapsensa salaisesti ja palaa sitten heidän kanssaan seitsemän vuoden kuluttua hallitsemaan maailmaa.