Kaksi tärkeää sukupolvea

Two Important Generations

http://www.bibleguidance.co.za/Engarticles/Twogenerations.htm

Prof. Johan Malan, Middelburg, South Africa (January 2007)

Kristuksen ensimmäisen ja toisen tulemuksen väliseen aikaan liittyen Raamattu kuvailee selvästi ensimmäistä ja viimeistä sukupolvea, jotka nostetaan merkityksessä kaikkien muiden sukupolvien yläpuolelle tässä dispensaatiossa. Näiden kahden sukupolven suuri merkitys liittyyn tärkeisiin tapahtumiin, jotka olivat (ja ovat) määrättyjä tapahtumaan niiden sisällä.

Koska olemme jo syvällä viimeisessä sukupolvessa, on tärkeää saada täydellinen selvyys näistä ajan jaksoista. Herra Jeesus odottaa meidän kiinnittävän huomiota tapahtumiin näissä kahdessa sukupolvessa, koska Hän on vahvasti vakuuttanut, että ne eivät katoa ennenkuin kaikki niihin liittyvät profetiat ovat toteutuneet.

Ensimmäinen sukupolvi

Messias tuli Israelille ensimmäisen sukupolven aikana. Hän kutsui ja koulutti opetuslapset julistamaan sanomaa Hänen pelastavasta armostaan kaikkialla. Kuitenkin Israel kansana hylkäsi Jeesuksen Messiaana, kavalsi Hänet ja luovutti Hänet Rooman viranomaisille ristiinnaulittavaksi, mutta tämä tapahtuma toimi kaikkien ihmisten hyväksi, koska Jeesus antoi henkensä maksaakseen rangaistuksen koko maailman synnistä. Hänen sijaiskuolemansa tähden kaikki, jotka katuvat syntejään ja uskovat Häneen Vapahtajanaan ovat pelastettuja (Room. 5:10; Ef. 1:7). Kolme päivää ristiinnaulitsemisensa jälkeen Hän nousi kuolleista ja vielä 40 päivän jälkeen nousi taivaaseen. Sitten Hänen taivaaseen astumisensa jälkeen vuodatettiin Pyhä Henki avaamaan maailman evankelioimisen aika. Seuraavien vuosisatojen aikana sanoma tapahtumista, jotka tapahtuivat ensimmäisessä sukupolvessa, tuli saarnata kaikille ihmisille maan päällä.

Se tosiasia, että Israel hylkäsi Jeesuksen Messiaana tämän avaussukupolven aikana, sai aikaan dispensaationaalisen siirtymisen Israelin dispensaatiosta seurakunnan dispensaatioon. Israel siirrettiin vähitellen syrjään Jumalan erikoisina todistajina, samalla kun seurakunta kaikkien kansojen keskuudessa valtuutettiin julistamaan evankeliumia. Ensimmäinen sukupolvi ei kadonnut, ennen kuin Kristuksen seurakunta oli perustettu pakanoiden keskuudessa, Jerusalem ja temppeli hävitetty ja Israel hajotettu kansojen sekaan.

Viimeinen sukupolvi

Viimeisen sukupolven aikana Israel ja heidän kaupunkinsa Jerusalem ennallistetaan. Erilaisia dispensationaalisia muutoksia tehdään tässä sukupolvessa edellisten dispensaatioiden lopettamiseksi  ja ne tuovat uudet ajat  Jumalan neuvon mukaisesti: seurakunnan dispensaatio lopetetaan tempauksella, jonka jälkeen seuraa Antikristuksen seitsenvuotisen hallinnon dispensaatio. Sen lopussa Kristus palaa maan päälle perustamaan tuhatvuotisen valtakuntansa dispensaation. Fyysisesti ennallistettu Israel herätetään eloon hengellisesti ja nauttii suurta kansainvälistä arvostusta messiaanisen hallinnon aikana, joka perustetaan viimeisen sukupolven lopussa. Tämän sukupolven tarkoitus on olla siirtymävaihe suuriin ja ihmeellisiin asioihin Jumalan suunnitelmassa ihmiskuntaa varten.

Kuinka nämä sukupolvet pitäisi ymmärtää?

Käsitteelle “sukupolvi” on erilaisia määritelmiä siitä riippuen, missä yhteydessä Raamattu sitä käyttää. Alkukielissä sana “sukupolvi” usein viittaa kansanryhmään – sukulaisryhmään, heimoon, tai erilaisiin muihin ryhmiin, joilla on erityisiä tunnuspiirteitä esim. “paha sukupolvi” (Lk. 11:29). Muissa tapauksissa “sukupolvi” kuitenkin viittaa ikäryhmään määrätyssä yhteisössä, heimossa tai kansassa. Sanaa käytetään tällä tavalla sukuluetteloissa, kun nuoremmat sukupolvet seuraavat vanhempia. Juuri tämä konteksti on kysymyksessä, kun Mt. 1:17 ilmoittaa: “Näin on sukupolvia Aabrahamista Daavidiin kaikkiaan neljätoista polvea...” Samojen ihmisten tai kansan sisällä perättäiset sukupolvet tulevat ja menevät ajan saatossa.

Kun ajatellaan sukupolven koko elinkaarta, niin viitataan noin 70 vuoden ajanjaksoon (Ps. 90:10). Toisaalta aikuinen (adult) sukupolvi edustaa 40 vuoden ajanjaksoa – s.o. ikävuosien 30 ja 70 välillä. Klassinen esimerkki koko sukupolvesta, mukaan lukien sen aikuinen 40 vuoden osa, on kuningas Daavidin aikainen sukupolvi: “Daavid oli kolmenkymmenen vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi ja hallitsi neljäkymmentä vuotta” (2.Sam. 5:4).

Leeviläiset papit voivat ryhtyä virkaansa vasta 30 vuoden iässä (4.Moos. 4.3), kuten myös rabbit myöhempinä aikoina. Juutalaisena miehenä Jeesuskin aloitti opetustyönsä vasta saavutettuaan 30 vuoden iän (Lk. 3.23).

Jumala puhuu usein vasta aikuiselle sukupolvelle, koska heitä pidetään vastuuvelvollisina Hänelle ratkaisuistaan ja teoistaan. Luemme 4.Moos. 32:13: “Ja Herran viha syttyi Israelia kohtaan, ja hän antoi heidän harhailla erämaassa neljäkymmentä vuotta, kunnes koko se sukupolvi hävisi, joka oli tehnyt sitä, mikä oli pahaa Herran silmissä.” Samalla kun tuon aikuisen sukupolven kaikki jäsenet (paitsi Joosua ja Kaaleb) kuolivat erämaassa, kasvoi seuraava sukupolvi aikuisuuteen ja otti omakseen Luvatun Maan.

Ensimmäisen sukupolven aikana toteutuneita profetioita

Vaikka emme tiedä tarkalleen, milloin Jeesus syntyi, niin siitä huolimatta kristillisen dispensaation ensimmäiset 70 vuotta edustavat sen ensimmäistä sukupolvea. Tämä sukupolvi käynnistyi syntymällä, joka oli profetoitu vuosisatoja aikaisemmin. Herran enkeli sanoi Joosefille: “Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa, vaimoasi; sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä. Ja hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä. Tämä kaikki on tapahtunut, että kävisi toteen, minkä Herra on puhunut profeetan kautta, joka sanoo: 'Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tälle on annettava nimi Immanuel', mikä käännettynä on: 'Jumala meidän kanssamme'” (Mt. 1:20-23, vrt. Jes. 7:14).

Suuria ja koko ihmisrodun kannalta ratkaisevia tapahtumia tapahtui ensimmäisen sukupolven aikuisiällä, s.o. ikävuosien 30 ja 70 välillä.  Luukas kirjoittaa: “Ja hän, Jeesus, oli alottaessaan vaikutuksensa noin kolmenkymmenen vuoden vanha” (Lk. 3:23). Vähän ennen kuin Israel hylkäsi hänet lopullisesti ja ristiinnaulitsi, Jeesus sanoi juutalaisten johtajille, että Jerusalemin hävitys ja Israelin karkotus maastansa tapahtuisi tuon sukupolven aikana (vuosien 0-70 välillä tai tarkemmin aikuisen sukupolven aikana vuosien 30 ja 70 AD välillä). Hän sanoi:

“Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut! ...  Niin te siis todistatte itsestänne, että olette niiden lapsia, jotka tappoivat profeetat. Täyttäkää siis te isäinne mitta. Te käärmeet, te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te pääsisitte helvetin tuomiota pakoon? Sentähden, katso, minä lähetän teidän tykönne profeettoja ja viisaita ja kirjanoppineita. Muutamat heistä te tapatte ja ristiinnaulitsette, ja toisia heistä te ruoskitte synagoogissanne ja vainoatte kaupungista kaupunkiin; että teidän päällenne tulisi kaikki se vanhurskas veri, joka maan päällä on vuodatettu vanhurskaan Aabelin verestä Sakariaan, Barakiaan pojan, vereen asti, jonka te tapoitte temppelin ja alttarin välillä. Totisesti minä sanon teille: tämä kaikki on tuleva tämän sukupolven päälle.  Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet. Katso, teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi (Mt. 23:29-38;  vrt. Lk. 19:41-44; 5.Moos. 28:52,64).

Tämä tärkeä profetia toteutui vuonna 70 AD, kun roomalaiset hävittivät Jerusalemin ja eloonjääneet juutalaiset vietiin maasta sotavankeina. Se tosiasia, että Herra Jeesus juhlallisesti vakuutti, että nämä profetiat toteutuisivat sen sukupolven aikana, jolle Hän oli puhunut, on vahva todistus, että kuulijoiden odotettiin ymmärtävän, mitä sana “sukupolvi” tarkoittaa. Se oli kronologinen sukupolvi, jolla oli selvä alku ja loppu ja joka ei katoaisi, ennenkuin ne tärkeät profetiat, jotka oli siitä profetoitu, olisivat toteutuneet.

Väliaika

Pitkä aika kristillisen dispensaation ensimmäisen ja viimeisen sukupolven välillä meni ohi. Tästä ajasta puhutaan 'pakanain aikana', joka on maailman evankelioimisen aika (Room. 11:25). Tänä aikana Jerusalemia tallattaisiin Israelin ollessa hajotettuna kansojen seassa maan äärestä toiseen. Herra Jeesus kuvaili Jerusalemin hävityksen jälkeistä väliaikaa seuraavasti:

“Mutta kun te näette Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen hävitys on lähellä. Silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille, ja jotka ovat kaupungissa, lähtekööt sieltä pois, ja jotka maalla ovat, älkööt sinne menkö. Sillä ne ovat koston päiviä, että kaikki täyttyisi, mikä kirjoitettu on. Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä! Sillä suuri hätä on oleva maan päällä ja viha tätä kansaa vastaan; ja he kaatuvat miekan terään, heidät viedään vangeiksi kaikkien kansojen sekaan, ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät” (Lk. 21:20-24).

Siis Jerusalem olisi tallattavana läpi vuosisatojen Israelin ollessa karkotettuna ja pakanain aikojen käynnissä. Vaikka yksityisiä juutalaisia pelastui ottamalla vastaan Jeesuksen Messiaana, kansa yleensä pysyi hengellisessä sokeudessaan. Paavali sanoo, että “Israelia on osaksi kohdannut paatumus - hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut” (Room. 11:25). Tämän jälkeen Israel pelastuu. Jeesus viittasi myös aikaan tulevaisuudessa, kun Israel muuttaa käsityksensä Hänestä ja vastaanottaa Hänet Vapahtajanaan: “Sillä minä sanon teille: tästedes te ette näe minua, ennenkuin sanotte: 'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen'” (Mt. 23:39).

On siis selvää, että väliaikana Jumala ei hyljännyt Israelia eikä korvannut sitä seurakunnalla. Jumala sanoo Sanassaan: “Mutta sittenkään, vaikka he ovat vihollistensa maassa, en minä heitä hylkää enkä viero heitä niin, että lopettaisin heidät ja rikkoisin liittoni heidän kanssansa; sillä minä olen Herra, heidän Jumalansa. Ja minä muistan heidän hyväksensä liiton heidän isiensä kanssa, jotka minä vein pois Egyptin maasta kansojen silmien edessä, ollakseni heidän Jumalansa. Minä olen Herra” (3.Moos. 26:44-45).

Maailman evankelioimisen ja Israelin Diasporan ajalla on ehdottomasti oleva loppunsa, koska Jerusalem on oleva pakanain tallattavana kunnes pakanain ajat täyttyvät. Aivan yhtä varmasti, kuin oli kristillisen dispensaation ensimmäinen sukupolvi, kun Jeesus Kristus maksoi rangaistuksen maailman synneistä ja lähetti opetulapsensa kaikkiin kansoihin julistamaan tätä sanomaa (Luke 24:46-47; Acts 1:8), yhtä varmasti on myös oleva viimeinen sukupolvi, kun Hän palaa kirkastamaan vanhurskaat ja rankaisemaan pahantekijöitä. Nämä kaksi sukupolvea ovat myös yhdistetyt Israelin hajotukseen ja lopunajan ennallistamiseen. Ensimmäisessä sukupolvessa Israel hajotettiin maastaan ja viimeisessä sukupolvessa heidät vaiheittain ennallistetaan – ensin fyysisesti maassa ja lopulta myös hengellisesti.

Profetioita viimeisestä sukupolvesta

 Myös viimeinen sukupolvi käynnistyi syntymisellä, joka on nyky-Israelin syntyminen toukokuussa 1948 ennallistettuna valtiona heidän omassa maassaan. Se antaa meille kiinteän lähtöpisteen sukupolvelle, joka päättyy toukokuussa 2018. On erilaisia profetioita Israelin palauttamisesta heidän  karkotuksestaan kansojen seasta: “Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä otan israelilaiset pois pakanakansojen keskuudesta, minne vain he ovat kulkeutuneet, kokoan heidät joka taholta ja tuon heidät omaan maahansa” (Hes. 37:21).  Herra “nostaa viirin pakanakansoille ja kokoaa Israelin karkoitetut miehet; ja Juudan hajoitetut naiset hän kerää maan neljästä äärestä” (Jes. 11:12). “Sillä katso, tulee aika, sanoo Herra, jolloin minä käännän kansani Israelin ja Juudan kohtalon, sanoo Herra, ja palautan heidät maahan, jonka olen antanut heidän isillensä, ja he saavat periä sen” (Jer. 30:3).

Israelin valtion ennallistamisen jälkeen toukokuussa 1948 he ovat edelleen laajentaneet samalla vahvistuen ottamaan takaisin Jerusalemin vanhan kaupungin, kuten myös Länsirannan alueen, jotka olivat vielä viereisen Jordanian valvonnassa. Se tapahtui kuuden päivän sodassa kesäkuussa 1967. Nuori valtio ei vielä silloin ollut raamatullisesta näkökulmasta saavuttanut aikuisuutta poliittisesti, koska se ei vielä ollut 30 vuotias. Tämä merkkipaalu saavutettiin vuonna 1978, mikä myös toi esiin  viimeisen 40 vuoden aikuisen sukupolven. Kohta sen jälkeen, elokuussa 1980, Jerusalem palautettiin raamatulliseen asemaansa ja se julistettiin Israelin ikuiseksi ja jakamattomaksi pääkaupungiksi. Pääministeri siirsi sitten toimistonsa Tel Avivista Jerusalemiin.

Löydämme osoituksia viimeisen täyden sukupolven syntymästä, kuten myös viimeisen aikuisen sukupolven alkamisesta, Kristuksen öljymäen puheesta Luukkaan luvussa 21. Viikunapuun lehteen puhkeaminen (Lk. 21:29-30) viittaa modernin juutalaisvaltion syntymiseen vuonna 1948 (vrt. Hoosea 9:10), samalla kun Jerusalemin tallaamisen päättyminen (Lk. 21:24) osoittaa viimeisen aikuisen sukupolven alkamisen. Tämä sukupolvi alkoi Israelin ollessa 30 vuotias, mikä teki mahdolliseksi Jerusalemin poliittisen ennallistamisen Israelin pääkaupungiksi vuonna 1980.

 Herra Jeesus viittasi selvästi suuren ahdistuksen viimeiseen sukupolveen Öljymäen puheessaan Luukkaan luvussa 21. Tuon sukupolven lopussa Hän palaa: “Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät.  Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat. Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät. Ja silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvessä suurella voimalla ja kirkkaudella... Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki tapahtuu” (Lk. 21:24-32;).

Viimeinen sukupolvi saattoi alkaa vasta pitkän ajan kuluttua, kun Israel oli hajoitettuna ja Jerusalem kansojen tallattavana. Viimeisen sukupolven alussa Israelin asema palautettiin siksi, mitä se oli vuosisatoja sitten ensimmäisen sukupolven lopussa. Vuonna 70 AD heidät hajotettiin maasta, mutta vuosi 1948 oli heidän maahan palauttamisensa alku. Vuonna 70 AD Jerusalem oli vain osaksi juutalainen pääkaupunki, koska roomalainen maaherra oli ylin auktoriteetti kaupungissa. Vuonna 1948 Israel valvoi vain Jerusalemin uutta osaa, eikä sillä ollut pääsyä vanhaan kaupunkiin, joka on raamatullinen Jerusalem.

Israelin ennallistamisen jatkovaiheet viimeisessä sukupolvessa ovat Jerusalemin täydellinen ennallistaminen ja myös Jaakobin vaivan aika (ahdistuksen aika, vrt. Jer. 30:7; Mt. 24:21), joka asettaa näyttämön Israelin hengelliselle heräämiselle. Seitsenvuotinen ahdistus on oleva Danielin 70. vuosiviikon toteutuminen Israelin pelastushistoriassa (Dan. 9:27). Tämän vuosiviikon lopussa Israelin synnit tulevat päätökseen ja iankaikkinen vanhurskaus vallitsee heille kansana (Dan. 9.24). Se on myös oleva viimeisen sukupolven päätös Kristuksen ensimmäisen ja toisen tulemuksen välisessä ajassa. Sitten Hän asettaa jalkansa Öljymäelle, Israel tulee sovintoon Hänen kanssansa, tapahtuu kansojen tuomio ja Kristuksen tuhatvuotinen hallitus perustetaan Jerusalemissa. 

Pitäisi muistaa, että israel hajotettiin maastaan ja pääkaupungistaan epäuskon vuoksi Messiaaseensa (Mt. 23:37-38). Palattuaan lopunajalla maahansa he ovat edelleen Messiaan kannalta yhtä epäileviä ja sen vuoksi heidän fyysinen ja poliittinen ennallistamisensa ei tarkoita, että nykyinen sukupovi olisi löytänyt suosion Herran silmissä ja että he jo olisivat sovinnossa Hänen kanssansa: Sentähden sano Israelin heimolle: Näin sanoo Herra, Herra: En tee minä teidän tähtenne, Israelin heimo, sitä minkä teen, vaan oman pyhän nimeni tähden, jonka te olette häväisseet pakanakansain seassa, minne tulittekin... Minä otan teidät pois pakanakansoista ja kokoan teidät kaikista maista ja tuon teidät omaan maahanne ja minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte... Ja minä annan teille uuden sydämen...Henkeni minä annan teidän sisimpäänne” (Hes. 36:22-28).

Herra ei vanhurskauta Israelia heidän nykyisessä tilassaan ja sanoo, että Hän kokoaa heidät keskelle Jerusalemia lietsoakseen vihansa tulta heitä vastaan puhdistaakseen ja sulattaakseen heidät (Hes. 22:19-22). Epäuskonsa vuoksi he ovat matkalla ennennäkemättömään ahdistuksen aikaan väärän messiaan alaisuudessa, jota he pitävät Jeesusta parempana (Joh. 5.43). Vain Israelin jäännös pelastuu ahdistuksen ajan lopussa (Jer. 30:7; Room. 9:27). Kun Herra Jeesus asettaa jalkansa Öljymäelle, koko Israelin jäännös katsoo Häneen, jonka ovat lävistäneet ja katkerasti valittavat Häntä (Sak. 12.10).

Herran Jeesuksen tulemus Öljymäelle Jerusalemiin (Sak. 14:4-5) tapahtuu aivan ahdistuksen ajan lopussa. Se tarkoittaa, että seitsenvuotinen ahdistus Antikristuksen hallinnan alla muodostaa osan viimeistä sukupolvea. Kun Kristus tulee Hän tuhoaa vihollisensa Harmageddonin taistelussa (Ilm. 16:13-16) ja tuomitsee Antikristuksen ja väärän profeetan elävältä tuliseen järveen  (Rev. 19:19-21; 2.Thess. 2:8). Profeetallisessa puheessaan Kristus myös vahvisti, että Hänen julkinen tulemuksensa tapahtuu välittömästi suuren ahdistuksen jälkeen.

“Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule... Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta, ja taivaitten voimat järkkyvät. Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella” (Mt. 24:21,29-30).

Koska seitsenvuotinen ahdistus, paitsi että se on Antikristuksen kauhun hallinto, on myös Jumalan tuomio Israelin ja kansojen pelastumattomille yksilöille, niin Herra ottaa kaikki todelliset uskovat pois ennen ahdistuksen ajan alkamista. Jeesus varoitti opetuslapsiaan olemaan arvollisia ja pyhiä tätä tilannetta varten: “Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä” (Lk. 21:36; vrt. 1.Ts. 4:16-17; 5:23).

Herran Jeesuksen uskollisille opetuslapsille viimeinen sukupolvi ei voi jatkua loppuunsa saakka, koska he eivät missään tapauksessa ole Jumalan vihan kohteita ahdistuksen ajalla. Paavali sanoo, että meidän täytyy “odottaa taivaista hänen Poikaansa, jonka hän on herättänyt kuolleista, Jeesusta, joka pelastaa meidät tulevasta vihasta” (1.Ts. 1:10). Meitä ei ole määrätty Jumalan vihaan seitsenvuotisen ahdistuksen aikana (1.Ts. 5:9). Tosiasiassa Kristuksen seurakunta on Pyhän Hengen temppeli ja sellaisena pidättäjä, joka täytyy ensin ottaa pois tieltä, ennen kuin Antikristus voidaan paljastaa (2.Ts. 2:6-10).

 Öljymäen puheessaan Kristus viittasi lunastukseen (engl. redemption), joka tapahtuu aivan murheiden ajan alussa: “Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne (lunastuksenne) on lähellä” (Lk. 21:28). Me emme odota ensiksi Antikristuksen ilmestymistä emmekä Jeesuksen julkista ilmestymistä Öljymäelle, vaan taivaallisen yljän salaista tulemusta tempaamaan pois morsiamensa asuntoonsa taivaassa. Vasta sitten Antikristus voidaan paljastaa, koska sen pidättäjä on poistettu tieltä. Seitsemän vuoden kuluttua tästä tapahtuu Herran Jeesuksen julkinen ilmestyminen.

Siirtymävaiheita

Nämä molemmat sukupolvet ovat siirtymävaiheita, joiden aikana Israel ja seurakunta ovat olemassa yhtä aikaa toisen tehdessä tilaa toiselle. Ensimmäisen sukupolven aikana oli siirtyminen Israelista seurakuntaan ja kohta Israel katosi maastaan näkyvänä realiteettina.

Viimeisen sukupolven aikana molemmat ryhmät ovat jälleen yhtä aikaa. Nyt Israel on ennallistamisen vaiheessa, samalla kun seurakunta valmistautuu siihen, että se otetaan pois maailmasta tempauksen kautta. Sen jälkeen Israelin uskova jäännös ennallistetaan hengellisesti täyttämään tehtävänsä Jumalan valtakunnassa: “Tulevina aikoina juurtuu Jaakob, Israel kukkii ja kukoistaa ja täyttää maanpiirin hedelmällänsä” (Jes. 27:6). Messias hallitsee koko maailmaa Daavidin ennallistetulta valtaistuimelta Jerusalemissa (Jer. 3.17; Apt. 15:16-17) ja kaikki kansat kunnioittavat pelastettua Israelia: “Ja monet kansat, väkevät pakanakansat, tulevat Jerusalemiin etsimään Herraa Sebaotia, etsimään Herran mielisuosiota... Niinä päivinä tarttuu kymmenen miestä kaikista pakanakansain kielistä, tarttuu Juudan miestä liepeeseen sanoen: 'Me tahdomme käydä teidän kanssanne, sillä me olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne” (Sak. 8:22-23).

Ennen kuin tämä siunattu aika koittaa, viimeisen sukupolven täytyy saavuttaa huippukohtansa, kun koko Israel pelastuu (Room. 11:25-27).

Liitto Antikristuksen kanssa

Antikristus tekee liiton Israelin ja kansojen kanssa seitsemäksi vuodeksi, mikä johtaa ahdistuksen aikaan (Dan. 9:27). Iso kysymys on sattuuko Antikristuksen liitto Israelin ja kansojen kanssa  yhteen Israelin ennallistetun vuosiviikkojen syklin kanssa. Ja jos, niin silloin vuosiviikko vuoden 2008 syyskuusta vuoden 2015 Rosh Hashanah'aan on viimeinen, joka kokonaan mahtuu viimeisen sukupolven kehykseen. Jos ne eivät satu yhteen, niin tätä seitsenvuotista liittoa ei missään tapauksessa voida tehdä vuoden 2011 jälkeen, koska viimeinen sukupolvi päättyy vuonna 2018. Me olemme sukupolvi, joka Kristuksen sanojen mukaan ei voi kadota ennenkuin kaikki, mukaan lukien Hänen toinen tulemuksensa seitsenvuotisen ahdistuksen jälkeen, on täyttynyt. Tähän voit luottaa!

Israelin juhla, jonka myös täytyy toteutua, on Riemuvuosi. Aina seitsemän vuosiviikon jälkeen juhlitaan Riemuvuotta 50. vuotena (3.Moos. 25:8-10). Viideskymmenes vuosi on uuden vuosiviikon ensimmäinen vuosi ja sellaista juhlaa vietetään, kun Messias tulee. Koska juutalaiset tulevat erheellisesti hyväksymään väärän messiaan oikeana (Joh. 5.43), he kutsuvat Riemuvuodeksi hänen seitsenvuotisen hallintansa alkamista. Keskellä viikkoa he huomaavat hirvittävän erehdyksensä, peruvat liittonsa hänen kanssaan ja pakenevat erämaahan, koska hän yrittää tuhota kaikki juutalaiset (Mt. 24:15-27; Ilm. 12:13-14).

Oikea Messias tulee vuosiviikon lopussa Antikristuksen hallittua maailmaa (Ilm. 13:7). Silloin Israel tekee sovinnon Hänen kanssansa (Sak. 12:10-11; 13:8-9) ja jälleen ilmoittaa Riemuvuoden  – tällä kertaa ihan aiheellisesti.

Meillä on varma takuu, että viimeinen sukupolvi ei pääty ennenkuin Kristus on vienyt meidät pois ja se päivä ei voi olla kaukana. Pian selviää onko Israelin nykyisellä vuosiviikkojen syklillä roolinsa sellaisissa lopunajan tapahtumissa, kuin väärän messiaan ilmestyminen ja oikean Messiaan tulemus. Ja jos, niin seuraava vuosiviikko ei voi jäädä toteutumatta.

Herra ei ilmoittanut meille tulemuksensa päivää eikä hetkeä, mutta Hän mainitsi sukupolven, joka ei katoa, ennenkuin kaikki on tapahtunut. Kun saamme lisää valoa Raamatun profetioiden tulkintaan ja varsinkin kysymykseen viimeisen sukupolven alkamisesta, meillä on velvoitus perustaa tuleva odotuksemme tähän kronologiseen kehykseen. Jeesuksen Kristuksen sanat ja lupaukset eivät voi jäädä toteutumatta. Epätäydellisinä ihmisinä me voimme tehdä arviointivirheitä Raamatun profetioiden tulkinnassa, mutta olisi vielä vakavampi virhe piiloutua huolettoman tietämättömyyden taakse väittämällä, ettei meillä ole mitään konkreettista osoitusta lopun ajan tapahtumien ajoituksesta ja kurssista sukupolven kehyksen sisällä. Siihen ilmoitukset Jeesuksen profeetallisessa opetuksessa ovat liian selviä ja yksiselitteisiä.

Ota vaari profeetallisesta sanasta

Meidän ei pitäisi hengellistää, vääristellä tai olla välittämättä profeetallisesta sanasta, koska Jeesus Kristus voisi silloin moittia meitä, aivan kuten Hän moitti niitä, jotka eivät ottaneet vaaria Hänen ensimmäisen tulemuksensa merkeistä, kuten eivät myöskään tuon ensimmäisen sukupolven tapahtumista: "Kun näette pilven nousevan lännestä, sanotte kohta: 'Tulee sade'; ja niin tuleekin. Ja kun näette etelätuulen puhaltavan, sanotte: 'Tulee helle'; ja niin tuleekin. Te ulkokullatut, maan ja taivaan muodon te osaatte arvioida; mutta kuinka ette arvioitse tätä aikaa?” (Lk. 12:54-56).

Arvioitko sinä aikaa, jossa me elämme, raamatullisesta näkökulmasta? Huomaatko sinä, kuinka maailma on kokemassa Nooan ja Lootin aikojen toistumista, kun väkivallan homoseksuaalisuuden (sodomian) kulttuuri on päivän sääntö? (1.Moos. 6:13; 19:1-14; Lk. 17:26-30)? Oletko tietoinen Antikristuksen ilmestymisen valmisteluista, hänen, joka yhdistää valtiot niiden omaksi vahingoksi niin, että hän laittomuuden ihmisenä voi pakottaa kaikki ihmiset pahaan hallintoonsa (2.Ts. 2:3-4; Ilm. 13:7)? Kuinka sinä reagoit tähän kehitykseen?

Sinä kuulut Antikristuksen esiintulevan uuden maailmanjärjestyksen pidättäjiin, jos olet pelastettu ja Jumalan Henki asuu sinussa (2.Ts. 2:6-12; 1.Joh. 4:1-6). Silloin tulet olemaan arvollinen pakenemaan hänen joukkopetostaan ja sitä seuraavaa kauhun hallintoa ja seisomaan Ihmisen Pojan edessä. Jos Jumalan Henki ei johda sinua, niin nykyiset uudistukset ja rajoittamattomat ihmisen vapaudet tekevät sinuun suuren vaikutuksen ja sinä autat valmistamaan tietä Antikristukselle. Viimeisen sukupolven tuomiot tulevat silloin päällesi, mikä merkitsee seitsenvuotista ahdistusta, joka johtaa Harmageddonin taisteluun.

Ensimmäisen sukupolven aikana todelliset Herran opetuslapset pääsivät pakenemaan, ennen kuin Jumala tuomitsi Jerusalemin ja sen Messiaan hyljänneet asukkaat ja antoi heidät heidän vihollisilleen (Lk. 21:20-24). Viimeisessä sukupolvessa todelliset uskovat pakenevat Jumalan vihan näyttämöltä juuri ennenkuin Kristuksen hylkäävä maailma luovutetaan Antikristuksen diktatuurille. (Ilm. 6-19).

Seurakunnan tempauksessa raamatullinen periaate, että Jumala ei milloinkaan tuomitse todellisia uskovia, tulee kunnioitetuksi (Joh. 5:24; Room. 8:1; 1.Ts. 1:10; 5:9). Paha maailma hylkii ja vainoaa meitä, mutta se ei ole Jumalan tuomiota – meitä ei ole määrätty vihaan. Kuten Nooa ja Loot ja toiset uskovat pääsivät fyysisesti pakoon oman aikansa jumalallisia tuomioita ja kuten messiaanisten uskovien käskettiin paeta Jerusalemista juuri ennen sen tuhoa, niin myös meillä on käsky valvoa ja rukoilla, että voisimme olla arvolliset pakenemaan maailmanlaajuisia viimeisen sukupolven tuomioita (Lk. 21:36).

Luota Herraan, jotta olisit täydellisesti pyhä, niin että Kristuksen morsiusseurakunnan jäsenenä sinut temmattaisiin pois taivaallisiin majoihin (1.Ts. 4:16-17; 5:23-24; 1.Joh. 3:2-3). Maranata!