Anton Bosch, Sun Valley, California (May 2013)
Hiljattaisella vierailullamme Etelä-Afrikkaan minulla oli etuoikeus viettää aamu erään ystäväni ja opettajani – professori Arthur Song'in kanssa. Keskusteluissamme hän kysyi olinko lukenut Charles Chiniquy’n kirjan, Fifty Years in the Church of Rome (50 vuotta Rooman kirkossa). En ollut, enkä vieläkään ymmärrä miksi. Tämän kirjan olisi pitänyt olla osa varhaista kasvatustani hengellisissä asioissa; kuitenkin jostakin kumman syystä en ollut edes kuullut siitä – puhutaan sokeista pisteistä!
Imuroin kirjan tunnin sisällä erottuani Arthurista ja aloin lukea. Se siunasi minua niin monella tavalla, että haluan jakaa siitä jotakin kanssasi. Haluan myös kehottaa jokaista kristittyä lukemaan sen. Jokaisen uskovan pitäisi altistua tämän kirjan väkeville opetuksille. Se on ilmaiseksi saatavana luettavaksi verkossa tai pdf-latauksena – suorita vain verkkohaku.
Lyhyesti, Chiniquy kasvoi Rooman kirkossa 1800-luvulla ja nuorena miehenä valmistui ja astui pappisvirkaan. Noin 50 vuoden iässä hän vihdoin salli evankeliumin totuuden tunkeutua aivopestyyn mieleensä ja hänet erotettiin kirkosta. Hän käytti loppuelämänsä nyppien tuhansia ulos pimeydestä ja tuoden heidät siihen ihmeelliseen vapauteen, joka löytyy vain Kristuksessa.
Kirjan iästä johtuen kirjoitustyyli on hieman haastava, mutta sen enemmän kuin korvaa riemu Jumalan armon ja hyvyyden väkevästä tarinasta. Siinä on joitakin kohtia, kuten pitkiä lainauksia eri kirjeistä, jotka voisi ohittaa. Luvut 59-61 voi myös hypätä yli ja lukea lopussa, koska ne todella keskeyttävät juonen. Nämä luvut liittyvät kirjoittajan kanssakäymiseen Abraham Lincoln'in kanssa ja minun mielestäni ne olisi pitänyt laittaa liitteeksi. Olipa miten tahansa, niin tämä ei ole pikalukemista – se on 474 sivua mukaansatempaavaa ja ajatuksia herättävää tekstiä.
Chiniquy avasi silmäni useille asioille Rooman kirkossa, joita en ollut täysin ymmärtänyt. Niitä ovat:
· Viattomien mielten turmeleminen ripin kautta
· “Pikkujumala”-epäjumalan palvonta – ehtoollisleivän, joka on muutettu heidän jumalakseen
· Kirkon opetuksen ylemmyys Raamattuun nähden
· Jokaisen vilpittömän katolisen älyllinen ja hengellinen pakko-itsemurha voidakseen alistua kirkon opetuksiin.
· Pappien ehdoton valta ja turmelus kansan yli ja piispojen ehdoton valta ja turmelus pappien ja seurakuntien yli.
· Selibaatin harhaopin tuska ja äärimmäinen pahuus
· Papiston rahan, vallan, alkoholin ja seksin himo
Olen hyvin tietoinen joidenkin sanovan, että asiat Roomassa ovat muuttuneet niiden 150 vuoden aikana siitä, kun kirja kirjoitettiin. Tosiasia on, että on ehkä tapahtunut pieniä kosmeettisia muutoksia, mutta ei ole epäilystäkään, että taustaopit, käytännöt ja periaatteet ovat samat. Yksi alue, jolla kirja auttoi minua ymmärtämään Roomaa, on nykyajan sukupuolisen hyväksikäytön skandaaleissa. Kun luet kirjan, niin ymmärrät, että menneen vuosikymmenen paljastukset ovat vain vetäneet syrjään verhon ongelmalta, joka on juurtunut vuosisatojen syntiin ja joka on suora seuraus ripin ja selibaatin pahuudesta. Ainoa ero on, että ihmiset näinä nykyisinä aikoina ovat valmiimpia puhumaan enemmän. Näyttää, että hyväksikäytön yleisyys, uhrien manipuloiminen ja se tapa, jolla hierarkia kieltäytyy kuulemasta uhreja ja rankaisemasta syyllisiä, ovat pysyneet muuttumattomina satoja vuosia. Uhreille aiheutettu käsittämätön henkinen ja hengellinen tuska säilyy myös muuttumattomana.
Pinnalta voi näyttää, että kirja koskee vain Roomaa ja se on kyllä riittävä syy, miksi jokaisen kristityn pitäisi lukea tämä kirja. Se koskee kuitenkin enempää kuin Rooma. Kirja koskee jokaista seurakuntaa ja kirkkokuntaa, joka asettautuu uskovan omantunnon ja hänen Herransa väliin ja se koskee jokaista kertaa, kun jokin järjestö asettaa omat opetuksensa, oppinsa ja perinteensä Raamatun yläpuolelle.
En ole koskaan ollut katolinen. Silti minulla on ollut hyvin samanlaisia kokemuksia evankelikaalisissa kirkkokunnissa. Jopa joissakin evankelikaalisissa seurakunnissa kirkon valta korvaa Raamatun auktoriteetin ja niitä, jotka uskaltavat kyseenalaistaa johtajansa, vainotaan ja johtajat anastavat Kristuksen aseman uskovan elämässä vaatimalla ehdotonta kuuliaisuutta jopa vastoin Raamattua ja omaatuntoa. Useaan otteeseen en voinut jatkaa lukemista, koska Chiniquy'n kokemukset olivat aivan liian lähellä omiani ja hänen selostuksensa elävästi palautti mieleeni omat kokemukseni. Hänen kokemustensa taso ja syvyys olivat paljon rankemmat, kuin omieni, silti asiat ja tulos ovat samanlaiset. Mainitsen tämän vain, en vetääkseni huomiota itseeni, vaan muistuttaakseni, että näitä asioita ei tapahdu vain katolisuudessa, vaan ne ovat yleisiä jopa protestanttisissa, evankelikaalisissa ja helluntailaisissa kirkoissa. Tästä syystä jokaisen uskovan täytyy lukea tämä kirja jo Herran kanssa vaelluksensa varhaisessa vaiheessa osatakseen ennakkoon varoa paimeniksi naamioituneita susia ja monia kirkkoja ja kirkkokuntia, jotka ovat myrkyllisiä ja hyväksikäyttäviä.
Kirja rohkaisee uskovia seisomaan totuuden puolesta, luottamaan Raamattuun yläpuolella ihmisten opetuksen ja tunnistamaan tosi Paimenen äänen puoskarien metelin yli. Kirja myös valmistaa kaikkia, jotka haluavat seisoa totuuden puolesta todellisuuteen, että heitä ei tervehditä sankareina, vaan heitä parjataan, heistä valehdellaan ja lopulta heidät karkotetaan. Chiniquy’n tapauksessa tehtiin lukemattomia yrityksiä tappaa hänet fyysisesti. Monia muita ei tapeta fyysisesti, mutta heidän maineensa, palvelutyönsä ja suhteensa tuhotaan sen järjestelmän virheen salaamiseksi, jota he uskaltavat vastustaa.
Kolmas syy miksi sinun pitää lukea tämä kirja, on vahvistua Chiniquy'n rohkeudesta ja Herran uskollisuudesta. Joskus kristittyjen on kuoltava uskon tähden, toisinaan Hän lähettää väkevän vapautuksen ja syyttömäksi osoittamisen. Niin kävi kirjoittajalle. Kerran toisensa jälkeen Herra osoitti oikeaksi pyhänsä todistuksen ja ihmeellisesti vapautti hänet vihollisen kädestä. Se on rohkaisu jokaiselle, jonka on kestettävä vainoa ja ahdistusta Herran tähden.
Neljäs syy, miksi sinun pitäisi lukea kirja, on, koska se paljastaa Jumalan Sanan voiman. Kirjoittajalla oli etuoikeus lukea Raamattua lapsena ja ihmeellisesti vuosikymmenten indoktrinaatio ei voinut poistaa sanoja, jotka oli piirretty tuon nuoren pojan mieleen ja sydämeen. Jumalan Sana on voimallinen ja se todella kantaa hedelmää huolimatta ihmisen pahimmista yrityksistä tuhota se. Tämä todistus on selkeä esimerkki jakeesta: “niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin.” (Jes. 55:11).
Lopullinen syy lukea kirja on oppia Chiniquy’n asenteesta hyväksikäyttäviä johtajiaan kohtaan. Huolimatta heidän harhastaan ja synnistään hän aina pysyi kunnioittavana ja nöyränä samalla seisoen lujana totuudessa. Todella harvinaisia ominaisuuksia.
“Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita.” (Mt. 16:18).