Prof. Johan Malan, Mossel Bay, South Africa (August 2010)
Raamattu julistaa yksiselitteisesti, että meidän pitäisi olla täydellisesti pyhitettyjä näköalanamme Jeesuksen Kristuksen toinen tulemus. Pitemmälle menevää armon työtä tarvitaan elämässämme jakaaksemme tämän siunauksen. Paavalin rukous tessalonikalaisten puolesta on, että Herra ”vahvistaisi teidän sydämenne nuhteettomiksi pyhyydessä meidän Jumalamme ja Isämme edessä, meidän Herramme Jeesuksen tulemuksessa, kun hän tulee kaikkien pyhiensä kanssa.” (1.Ts. 3:13). Päivänä, jolloin Herra Jeesus laskeutuu taivaasta ottamaan meidät luoksensa Hän tuo kuolleet pyhät kanssansa. Tuona päivänä meidän täytyy olla hengellisesti arvollisia eikä joutua häpeään lihallisuutemme vuoksi.
Tarkastelkaamme sitä suurta muutosta, minkä pyhitys saa aikaan kristityn elämässä ja myös päättäkäämme, kuinka pitkälle olemme edistyneet tällä tiellä.
Herran tahto on, että Hänen lastensa ei pitäisi olla vain pelastettuja, vaan että heillä olisi myös puhdas sydän, josta hyveelliset ajatukset ja halut nousevat. Saatuamme puhtaan sydämen siunauksen, meidän pitäisi päivittäin pitää sydämemme erossa synnin ja lihallisten halujen saastutuksesta, koska nämä kiusaukset pyrkivät jatkuvasti sieluumme: ”Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee” (Snl. 4:23). Jos käymme huolettomiksi, niin synti voi saastuttaa puhtaan sydämemme.
Tunnemme kuningas Daavidin esimerkin, kun hän iloitsi Herrassa, mutta myöhemmin joutui kiusauksen uhriksi. Hän himoitsi lähimmäisensä vaimoa ja harjoitti karkeita syntejä saadakseen pitää hänet. Lyhyessä ajassa hän luopui hirveällä tavalla, mutta sen jälkeen syvä katumus valtasi hänet, kun Herran profeetta oli nuhdellut häntä hänen synnistään ja hän kyynelin tunnusti sen. Daavid tiedosti, että oli kapinatilassa Jumalaa ja Hänen Sanaansa vastaan. Hän oli myös tietoinen siitä tosiasiasta, että Herra otti Pyhän Henkensä hänen edeltäjältään Saulilta, koska tämä oli halveksinut Herran käskyjä ja tahallaan elänyt uudelleen synnissä.
Daavid rukoili palavasti: “Pyyhi pois kaikki minun pahat tekoni. Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki. Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi. Anna minulle jälleen autuutesi ilo, ja tue minua alttiuden hengellä” (Ps. 51:11-14). Hän tiedosti, että hänen sydämensä oli tullut epäpuhtaaksi ja saastunut. Daavid tuli hengellisesti täysin entiselleen ja julisti jälleen Herran kiitosta puhtaasta sydämestä. Myöhemmin hän huolellisesti varoi kiusauksia (Ps. 19:13-15).
Oletko sinä jo rukoillut puhtaan sydämen rukouksen – ensi kertaa, tai antautumisesi uudistumiseksi? Monien kristittyjen sydämelle on tunnusomaista synnilliset halut – ei vain toisiin naisiin, vaan myös rikkauteen, asemaan ja mukavuuteen. Nämä ajatukset urautuvat niin syvälle tavan voiman kautta, että lopulta ne hallitsevat kaikkia ajatuksiasi, ratkaisujasi ja tekojasi. Ne tukahduttavat hengellisen elämäsi, koska rakkaus maailmaan ja rakkaus Jumalaan eivät voi olla yhdessä. (1.Joh. 2:15). Jumalaa voidaan todella palvoa vain jakamattomalla sydämellä.
Sydän, joka on puhdistettu Karitsan verellä ja täytetty Pyhällä Hengellä, tiputtaa sinuun kokonaan uusia arvoja. Se auttaa sinua kiinnittämään mielesi asioihin ylhäällä, jossa Kristus rukoilee puolestamme. Tämä on ainoa tie, jolla voimme saavuttaa voiton maallisista, materialistisista haluista. Sydämesi tila paljastuu sinulle sen kautta, mitä päivittäin mietiskelet, varsinkin silloin, kun rentoudut ja annat ajatuksillesi täyden vallan. Kun syvimmät halusi ovat kunnioitettavia ja Jumalan valtakunnan menestymisessä, niin ne ovat myös rukoustesi keskipiste. Paavali sanoo: “Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa” (Fil. 4:6-8).
Varmista, että sydämesi ajatukset ovat aina Herralle otollisia. Se on mahdollista vain, jos pidät Herran sanat sydämessäsi ja tutkistelet niiden syvää merkitystä öin päivin. Psalmista sanoo: ”Minä kätken sinun sanasi sydämeeni, etten tekisi syntiä sinua vastaan…Opeta minulle, Herra, käskyjesi tie, niin minä seuraan sitä loppuun asti…Anna minun sydämeni taipua sinun todistuksiisi, ei väärän voiton puoleen. Käännä silmäni pois turhuutta katselemasta” (Ps. 119:11,33,36-37). Vuorisaarnassaan Herra Jeesus sanoi: ”Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan” (Mt. 5:8). He vaeltavat Hänen läsnäolonsa valossa. Paavali sanoi nuorelle evankelistalle: "Pakene nuoruuden himoja, harrasta vanhurskautta, uskoa, rakkautta, rauhaa niiden kanssa, jotka huutavat avuksensa Herraa puhtaasta sydämestä” (2.Tim. 2:22).
Puhdas sydän Jumalan Hengen hallinnassa on puhtaan ja hedelmällisen elämän salaisuus. Erillään pyhityksestä, jonka Herra suorittaa puolestamme, meillä on myös velvoite antaa täysi panoksemme yhteistyössä pyhyyden käytännölliseksi toteuttamiseksi. Meidän täytyy paeta syntiä ja tavoitella Herran asioita. ”Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa.” (2.Kor. 7:1).
Kun sellaiset ihmiset toteavat, että heidän elämästään puuttuu jotakin, he usein yrittäessään poistaa oletetut hengellisen kasvun esteet turvautuvat sellaisiin menetelmiin, kuin demonien ulos ajaminen, sukupolvikirousten murtaminen ja sisäinen parantaminen. Tehdessään niin he suorittavat vakavan virhearvioinnin, koska epäsuorasti hylkäävät Kristuksen vapahduksen kaikkiriittävyyden, joka perustuu Hänen sovitukseensa ristillä. Herran lapset eivät voi olla demonin valtaamia eivätkä myöskään aikaisempien sukupolvien syntien piinaamia.
Se, mitä nuori kristitty todella tarvitsee, on lihan ristiinnaulitseminen ja Pyhällä Hengellä täyttyminen. Se on se pyhityksen kokemus, joka seuraa vanhurskauttamista. Jos hän kieltää itsensä ja päivittäin ottaa ristinsä, niin Herra kyllästää hänet taivaallisella elämällä Henkensä kautta ja se on oleva hänessä elämän vallitseva periaate. Se ei merkitse, etteikö hän koskaan tekisi erehdyksiä, tai syntiä, mutta hän tunnustaa välittömästi syntinsä Herralle Jeesukselle ja hylkää ne, eikä siksi tule synnin orjaksi.
Herra ei kutsu meitä vain parannukseen, vaan myös pyhitykseen: ”Sillä tämä on Jumalan tahto, teidän pyhityksenne… Sentähden, joka nämä hylkää, ei hylkää ihmistä, vaan Jumalan, joka myös antaa Pyhän Henkensä teihin” (1.Ts. 4:3,8). Elämä Jumalan Hengen hallinnassa on se ainoa tie, jolla voimme voittaa vanhan lihallisen luontomme esteen: ”Vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä. Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte” (Gal. 5:16-17). Tämä on hengellinen shakkimatti-asema.
Kuinka tämä este sitten voidaan poistaa? Kristuksen ristin kautta. Hän ei ainoastaan maksanut syntiemme rangaistusta, vaan myös teki meille mahdolliseksi kuolla vanhalle elämälle ja olla herätettyjä Hänen kanssaan uudessa elämässä. Paavali sanoo: ”Ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni” (Gal. 2:20). Hän oli ristiinnaulittu maailmalle ja maailma hänelle (Gal. 6:14).
Otamme tämän täyden Kristuksen kuolemaan samaistumisen askeleen täydellisessä antautumisessa. Tunnusta ja hylkää kaikki synnit, joista Pyhä Henki saa sinut vakuuttumaan ja myös luovuta vanha luontosi ristiinnaulituksi. Sitten rukoile, että Pyhä Henki täyttää sinut ja kyllästää sinut Kristuksen uudella luonnolla. Hän tekee elämäsi uudistamisen työnsä ja sen muuttamisen Kristuksen kuvan kaltaisuuteen. Sitä juuri Paavali edellytti myös efesolaisilta: ”…että teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten, ja uudistua mielenne hengeltä ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen” (Ef. 4:22-24).
Mitä sitten tapahtuu, ellei kristitty ota tätä uskon askelta? Hän jää lihalliseksi kristityksi, jonka elämä on lankeemusta ja nousua. Paavali sanoi uskoville, jotka pysähtyivät hengellisesti eivätkä vaeltaneet Hengen avulla: ”Niinpä, veljet, minun ei käynyt puhuminen teille niinkuin hengellisille, vaan niinkuin lihallisille, niinkuin pienille lapsille Kristuksessa” (1.Kor. 3:1). He olivat täynnä kateutta, epäsopua ja hajaannusta, eivätkä sen seurauksena tuoneet elämässään esiin Hengen hedelmää.
Kun sellaiset ihmiset toteavat, että heidän elämästään puuttuu jotakin, he usein yrittäessään poistaa oletetut hengellisen kasvun esteet turvautuvat sellaisiin menetelmiin, kuin demonien ulos ajaminen, sukupolvikirousten murtaminen ja sisäinen parantaminen. Tehdessään niin he suorittavat vakavan virhearvioinnin, koska epäsuorasti hylkäävät Kristuksen vapahduksen kaikkiriittävyyden, joka perustuu Hänen sovitukseensa ristillä. Herran lapset eivät voi olla demonin valtaamia eivätkä myöskään aikaisempien sukupolvien syntien piinaamia.
Se, mitä nuori kristitty todella tarvitsee, on lihan ristiinnaulitsemista ja Pyhällä Hengellä täyttymistä. Se on se pyhityksen kokemus, joka seuraa vanhurskauttamista. Jos hän kieltää itsensä ja päivittäin ottaa ristinsä, niin Herra kyllästää hänet taivaallisella elämällä Henkensä kautta ja se on oleva hänessä elämän vallitseva periaate. Se ei merkitse, etteikö hän koskaan tekisi erehdyksiä, tai syntiä, mutta hän tunnustaa välittömästi syntinsä Herralle Jeesukselle ja hylkää ne, eikä siksi tule synnin orjaksi.
Herran kutsu pyhyyteen käsittää elämämme kaikki puolet: ”…vaan sen Pyhän mukaan, joka on teidät kutsunut, tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi” (1.Piet. 1:15). Ettei asiassa jäisi mitään epäselvyyttä, Paavali edelleen erittelee pyhityksen koko ulottuvuutta: “Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen. Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen, ja hän on sen myös tekevä” (1.Ts. 5:23-24). Hän voi tehdä ja tekee meissä täydellisen työn.
Elämämme pyhitettäviin alueisiin kuuluvat henkemme, sielumme ja ruumiimme, s.o. koko olemassaolomme ihmisenä. Kristityn hengelliselle elämälle ovat tunnusomaisia usko, toivo ja rakkaus. Kun hän on kokonaan pyhitetty, niin kaikki nämä ominaisuudet suuresti lisääntyvät. Meillä pitäisi olla vahva ja horjumaton usko, joka on rakennettu pyhimmän uskomme perustukselle (Juuda 20), ettemme jäisi vähäuskoisiksi, joita viskellään sinne tänne kaikissa opin tuulissa (Ef. 4:14). Meillä täytyy olla luja usko ja vahva luottamus Herraan Jeesukseen, ei ainoastaan Hänen toisen tulemuksensa vuoksi, vaan myös jokapäiväisissä tarpeissamme: ”Pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille tarjotaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä.“ Meidän täytyy myös tulla täydellisiksi rakkaudessamme, koska Pyhä Henki vuodattaa Jumalan rakkauden sydämiimme (Room. 5:5). Meidän pitäisi olla perustettuja ja juurtuneita tähän rakkauteen niin, että se voi hallita kaikkia tekojamme.
Ihmisen sielu käsittää hänen tahtonsa, järkensä ja tunteensa. Pyhityksen kautta meidät tehdään kykeneviksi alistamaan itsemme täydellisesti Herran tahtoon ja tavoittelemaan sitä päättäväisesti. Paavali neuvoo kolossalaisia pysymään ”täydellisinä ja täysin vahvoina kaikessa, mikä on Jumalan tahto” (Kol. 4:12). Herra tahtoo pyhittää meidän mielemme niin, että meillä voisi olla Kristuksen mieli (1.Kor. 2:16). Pyhä Henki auttaa meitä saavuttamaan tämän päämäärän antamalla meille ymmärryksen valaistut silmät kyetäksemme tietämään, mikä hengellinen perintömme on (Ef. 1:18). Myös tunteemme tulevat Pyhän Hengen hallintaan kokeaksemme Herran iloa elämässämme ja saadaksemme hengellistä voimaa ja itsehillintää vastustaa kielteisiä, lihallisia tunteita. Meidän koko temperamenttimme pitäisi olla todellisen kristityn temperamentti.
Myös ihmisen ruumis on tärkeä osa hänen pyhitystään. Paavali sanoo: ”Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehotan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan” (Room. 12:1-2). Meidän pitäisi huolehtia ruumiistamme, pitää se puhtaana, sopusuhtaisena ja terveenä ja antaa jäsenemme vanhurskauden työkaluina Jumalan palvelukseen. Älä koskaan mukaudu maailmaan, kuten epäkunnialliseen pukeutumiseen, syömisen ja juomisen tapoihin. Paavali kysyy: “Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet; sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette” (1.Kor. 3:16-17). On ihmisiä, jotka saastuttavat tämän temppelin epäterveillä ja kohtuuttomilla syömistavoilla, päihteiden käytöllä, kuten tupakka ja viina, ottamalla tatuointeja jne. Sellaiset ihmiset eivät ole esimerkkejä pyhyydestä, koska he vahingoittavat omaa elämäänsä ja näyttävät huonoa esimerkkiä toisille.
Pyhyys ei ole jotakin sellaista, jonka voimme pakottaa ihmiseen ulkopuolelta vahvistamalla lakihenkisiä sääntöjä jne. Meidän pitäisi julistaa raamatullista oppia pyhityksestä, koska vain silloin ihmisen käytös muuttuu johtuen muuttuneista sisäisistä vakaumuksista. Hengellinen asenne pitäisi juurruttaa heihin mukauttamaan heidän asenteensa, mielenlaatunsa ja tekonsa Vapahtajamme kuvan kaltaisuuteen.
Pyhityksen kautta meille annetaan voima voittaa Paholaisen kiusaukset, koska Pyhän Hengen voima on myös meidän käytössämme tässä suhteessa: ”Lopuksi, vahvistukaa Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa. Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet” (Ef. 6:10-11).
Pyhällä Hengellä täyttymättömät kristityt ovat voimattomia taistelemaan Saatana kiusauksia ja hyökkäyksiä vastaan. He sanovat silloin tällöin, ettemme voi puolustautua syntiä ja kiusausta vastaan ja että Herra on määrännyt meidät jäämään syntisiksi, kunnes eräänä päivänä pääsemme taivaaseen. Tämä on täysin väärä käsitys, koska meidät on kutsuttu olemaan enemmän kuin voittajia Jeesuksen Kristuksen nimessä täällä maan päällä.
“Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää” (1.Kor. 10:13). Pyhä Henki auttaa meitä pakenemaan kiusauksia. Jos kuitenkin emme ole täytettyjä Pyhällä Hengellä, emmekä siksi vaella Hengessä, vaan sen sijaan murehdutamme ja vastustamme Pyhää Henkeä, niin meillä ei ole voittovoimaa kiusauksia vastaan. Elätkö sinä Pyhän Hengen voimassa ja voitossa?
Pyhä Henki myös varustaa meidät käsittelemään ongelmia, suruja ja koettelemusta, joita voi tulla tiellemme, kuten sairautta. Näitä asioita tulee silloin tällöin päällemme koettelemaan uskoamme: ”Autuas se mies, joka kiusauksen kestää, sillä kun hänet on koeteltu, on hän saava elämän kruunun, jonka Herra on luvannut niille, jotka häntä rakastavat” (Jk. 1:12).
Pyhä Henki tekee Hänelle täysin antautuneet uskovat kykeneviksi pysymään uskollisina mitä koettelevimmissa olosuhteissa. Kun heitä vainotaan heidän uskonsa tähden, niin koston ajatukset eivät valtaa heitä, vaan ennemminkin he rukoilevat vainoojiensa puolesta. Joitakin kristittyjä koetellaan tuskallisesti työssään heidän luopiolastensa, rahavaikeuksien, heitä piinaavien sairauksien ja onnettomuuksien kautta. Kaikissa näissä asioissa he voivat silti olla enemmän kuin voittajia, jos Pyhän Hengen voima toimii heidän elämässään ilman lihallisten asenteiden rajoituksia. Joissakin tapauksissa Herra vapauttaa ihmisiä heidän sairauksistaan ja ahdistuksistaan, mutta toisissa antaa heille voimaa kestää ja jatkaa ristin kantamista. Myös Paavali kärsi henkilökohtaisista ahdistuksista, mutta Herra ei parantanut häntä, vaan vakuutti hänelle:”Minun armossani on sinulle kyllin” (2.Kor. 12:9).
Älä vaivu epätoivoon, kun sinun on mentävä Jumalan valtakuntaan monen ahdistuksen kautta, vaan ole kestävä uskossa loppuun asti. Jotkut uskovat lankeavat ja sitten katkeroituvat olosuhteisiinsa, perheenjäseniinsä, yhteiskuntaan ja jopa itse Herraan (Hepr. 12:15). Meidän täytyy olla kestäviä uskossa, vaikka kaikki ympärillä pimenee: ”Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne” (Hepr. 12:3).
Pyhitys nostaa Jumalan agape-rakkauden tasoa elämässämme ja tekee meidät kykeneviksi osoittamaan sitä aktiivisesti asenteissamme, ihmissuhteissamme ja toimissamme. Ovatko Jumalan rakkauden tunnuspiirteet ilmeisiä sinun elämässäsi? ”Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii. Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa” (1.Kor. 13:4-8).
Kaikilla pelastetuilla on jonkin verran Jumalan rakkautta itsessään, mutta kaikki eivät ole täynnä sitä. Rakkaus on Hengen hedelmä ja meitä käsketään täyttymään Hengellä (Ef. 5.18). Mitä tekee ihminen, joka on täynnä Jumalan rakkautta?
· Hänellä on rakkaus Jumalan Sanaan ja hän on harras Raamatun tutkija: ”Mutta joka pitää hänen sanansa, hänessä on Jumalan rakkaus totisesti täydelliseksi tullut” (1.Joh. 2:5).
· Hän iloitsee veljistään, käy heidän luonaan, tukee heitä ja palvelee Herraa yhdessä heidän kanssansa: ”Jos me rakastamme toinen toistamme, niin Jumala pysyy meissä, ja hänen rakkautensa on tullut täydelliseksi meissä” (1.Joh. 4:12).
· Hän odottaa Herran Jeesuksen toista tulemusta ja pystyy rohkeasti tekemään tilin elämästään Kristuksen tuomioistuimen edessä: ”Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä” (1.Joh. 4:17). Kristityt eivät ilmesty viimeiselle tuomiolle suuren valkean valtaistuimen eteen, vaan tempauksen jälkeen Kristuksen tuomioistuimen eteen, jossa heidän työnsä koetellaan. Se, joka kääntymisensä jälkeen on rakentanut puusta, heinistä ja oljista -- se on uskova, joka ei ole tehnyt asioita, joilla olisi iankaikkisuusarvoa – ilmestyy Herran eteen tyhjin käsin, kuin tulen läpi pelastuneena (1.Kor. 3:11-15). Pyhän Hengen täyteyden ja Jumalan rakkauden käytännöllisen ilmenemisen kautta meillä on rohkeus seisoa taivaallisen Tuomarin edessä, koska Hengen hedelmä, Jumalan armosta, tuo palkan. Paavali sanoo: ”…kumpikin on saava oman palkkansa oman työnsä mukaan” (1.Kor. 3:8). Menestyneille opetuslapsille sanotaan: ”Hyvä on, sinä hyvä palvelija; koska vähimmässä olet ollut uskollinen, niin saat vallita kymmentä kaupunkia” (Lk. 19:17).
Oletko sinä täytetty rakkaudella, jonka Jumala vuodattaa sydämiimme Pyhän Hengen kautta? Ellet ole täytetty Jumalan Hengellä, elämässäsi on hyvin vähän todisteita Hänen jumalallisesta rakkaudestaan.
Pyhitys voidaan kääntää myös “erotettu Herran palvelukseen” ja siksi se osoittaa velvoitteen Herran palvelemiseen. Ei ole olemassa mitään aitoa Herran palvelemista, joka olisi mahdollinen ilman sitä edeltävää Pyhällä Hengellä täyttymistä. Herra Jeesus käski opetuslapsiaan, että heidän oli ensin odotettava tätä olennaisen tärkeää hengellistä varustusta, ennen kuin aloittavat työnsä (Lk. 24:49). Vähän ennen taivaaseen astumistaan Hän toisti lupauksen hengellisen voiman saamisesta ja pyhityksestä: “Kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani” (Apt. 1:8).
Varmistakaa, että Pyhän Hengen voitelu lepää yllänne, ennenkuin saarnaatte evankeliumia toisille. Inhimilliset perustelut ilman Pyhän Hengen voimaa ja vakuutusta eivät tuo mitään kestäviä tuloksia.
Pyhitys mainitaan usein toisen tulemuksen yhteydessä. Herra Jeesus tahtoo valmistaa meidät tähän kohtaamiseen pyhittämällä meidät: ”…niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton” (Ef. 5:25-27).
Herra Jeesus valmisti pyhityksen toisena armon työnä ristinuhrinsa ja Pyhän Hengen vuodattamisen kautta. Tämä lupaus on toteutunut molemminpuolisen vanhurskauden tasolla, kun meidät on kutsuttu olemaan Jumalan työtovereita Kristuksessa Jeesuksessa (1.Kor. 3:9). Jos meillä on toivo Kristuksen tulemuksessa, niin meidän täytyy puhdistaa itsemme, aivan kuten Hän on puhdas (1.Joh. 3:3). Se tarkoittaa, että meidän pitäisi Pyhän Hengen voiman kautta vihkiytyä Herralle ja myös kurinalaisella tavalla tehdä parannuksen arvoisia tekoja. Nämä teot ilmenevät häävaatteena. Johannes sanoo:
“Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut. Ja hänen annettiin pukeutua liinavaatteeseen, hohtavaan ja puhtaaseen: se liina on pyhien vanhurskautus.” (Ilm. 19:7-8).
Pyhien vanhurskaat teot ovat Pyhän Hengen hedelmä täysin antautuneessa elämässä. Nämä teot edustavat häävaatteen kangasta. Pelastuksensa vuoksi kaikilla kristityillä on vanhurskauden vaate, joka on uskomme takuu, mutta heillä kaikilla ei ole häävaatetta, koska eivät ole rakentaneet kullasta, hopeasta tai kalliista kivistä perustukselle, joka on Jeesus Kristus, vaan ennemmin puusta, heinistä ja oljista. Jumalan korkea kutsumus Kristuksessa Jeesuksessa on Herran Jeesuksen morsiusseurakunnan jäsenyys. Tämän saavuttamiseksi pyhitys on välttämätön.
Ilmestytkö sinä taivaallisen Yljän eteen ilman tahraa ja ryppyä? Tahrat elämässäsi viittaavat synnin saastutukseen, josta et vielä ole puhdistettu. Rypyt häävaatteessasi ovat laskoksia. Sinä et ehkä työskentele tässä asussa ja varastoit sen lipastoon, jossa se rypistyy. Meidän täytyy tehdä töitä suhteessamme Herraan Jeesukseen ja päivittäin vihkiytyä tulemaan pyhemmiksi ja alttiimmiksi palvelukseen. Elämä, joka on Pyhä Hengen täydessä hallinnassa, tuottaa ylenpalttisesti pyhien vanhurskaita tekoja.