Prof. Johan Malan, Middelburg, South Africa (April 2009)
Herran Jeesuksen ja Hänen morsiusseurakuntansa välistä suhdetta kuvaillaan hätkähdyttävästi raamatunaikaisten juutalaisten avioliittotapojen puitteissa. Tässä artikkelissa pääpaino on morsiamen velvollisuuksissa yljän pitkän poissaolon aikana. Hänen pyhitetty elämänsä ja jokapäiväinen uskollisuutensa yljälle olivat ratkaisevan merkityksellisiä sitä päivää varten, jolloin ylkä tulisi noutamaan häntä ja siksi myös heidän avioliittonsa lopullista täyttymystä varten.
Kun nuori mies oli tavannut tytön, josta piti ja tämä oli lupautunut hänen kanssaan suhteeseen, joka johtaisi avioliittoon, niin aloitettiin valmistelut kihlausseremoniaa varten.
Ensiksi nuoren miehen oli saatava isänsä suostumus avioliitolle. Kohta sen jälkeen nuori mies ja hänen isänsä kävivät vastavierailulla mahdollisen morsiamen talolla. Talon isä, joka oli tietoinen suunnitellusta vierailusta, kurkisti pienestä ikkunasta tunnistaakseen tulijat. Sitten hän katsoi tytärtään vahvistaakseen oliko hänen mielensä muuttumaton. Jos ei halunnut edetä avioliittoneuvotteluihin, tytär sanoi vain “ei”. Ovea ei silloin avattu ja tulijat palasivat kotiinsa tyhjin toimin.
Jos hän sanoi “kyllä”, niin kaikista käytännöllisistä syistä johtuen sitoumus kihlausprosessin läpikäymisestä ja lopullisen avioliittosopimuksen solmimisesta tehtiin tuossa hetkessä. Nuori mies ja hänen isänsä olivat tuoneet mukanaan kihlausmaljan, käymätöntä viiniä ja suunnitellun morsiamen hinnan kukkarossa. Neuvotteluprosessin eri vaiheissa he seremoniallisesti joisivat viiniä maljasta vahvistaakseen ja juhlistaakseen sopimuksensa tiettyjä puolia.
Ensimmäinen malja oli hyväksymisen malja. Kummankin perheen jäsenet, mukaanlukien vastuullisen iän saavuttaneet lapset, tekivät veriliiton (puhutaan myös palvelijaliitosta), jonka kautta he sitoutuivat toistensa elinikäiseen palvelukseen. Tämä malja kierrätettiin kohta vieraiden saavuttua, kun ovi oli suljettu.
Toinen malja oli kihlauksen ja ystävyyden malja. Tämän maljan joivat vain tulevat morsian ja ylkä sekä heidän isänsä. Tällä teolla kaksi perhettä tekivät ikuisen ystävyyden liiton yhdistettyjen poikansa ja tyttärensä kanssa ja myös toistensa kanssa. Ateria tarjottiin ja syödessä kiisteltiin avioliittosopimuksen yksityiskohdista. Jos tästä asiasta ei päästy sopimukseen, neuvottelu saattoivat epäonnistua siten estäen avioliittosopimuksen solmimisen. Jos ehdot hyväksyttiin molemmin puolin, niin sopimus solmittiin aterian aikana ja toinen malja juotiin.
Kolmas malja oli perinnön malja. Vain morsian ja ylkä aterian lopussa joivat tästä maljasta osoittaen avioliittosopimuksen täyttä hyväksymistä ja sinetöiden suhteensa miehenä ja vaimona. Tämä oli se hetki, kun tytöstä tuli morsian. Perheen nuoret miehet menivät sitten ulos kaduille puhaltamaan oinaansarvisia torviaan (shofar) ilmoittaen koko kylälle, että avioliittosopimus (kihlaus) oli vahvistettu. Tästä hetkestä lähtien pari kuului toisilleen ja myös omisti yhteisen perinnön. Jos toinen kuolisi jäljelle jäänyt perisi kuolleen kumppanin omaisuuden, vaikka avioliittoa ei vielä ollutkaan lopullisesti vahvistettu. Avioliittosopimus heidän välillään oli sitova ja voitiin rikkoa vain äärimmäisissä tilanteissa esim. huoruuden vuoksi. Joosef ja Maria olivat kihlapari, kun Joosef suunnitteli eroa, koska oletti Marian olleen uskoton hänelle: “Kun hänen äitinsä Maria oli kihlattu Joosefille, huomattiin hänen ennen heidän yhteenmenoaan olevan raskaana Pyhästä Hengestä. Mutta kun Joosef, hänen miehensä, oli hurskas, ja koska hän ei tahtonut saattaa häntä häpeään, aikoi hän salaisesti hyljätä hänet” (Mt. 1:18-19).
Kun avioliittosopimus oli hyväksytty ja pari joi kolmannesta maljasta, ylkä antoi lahjoja morsiamelleen ja lupasi myös, että tulisi ja veisi hänet luokseen sen jälkeen, kun olisi valmistanut hänelle paikan isänsä talossa. Sitä ennen morsian teki valmisteluja avioelämäänsä varten. Hänellä oli huoneessaan öljylamppu, joka tuli pitää iltaisin palamassa. Oli huolehdittava, että hänellä olisi aina riittävästi öljyä, ettei hänen lamppunsa sammuisi, kun ylkä tulee häntä hakemaan. Mennessään ulos kadulle päiväsaikaan, hän oli aina hunnutettu osoittaakseen, että hänet oli ostettu hinnalla ja kuului jo miehelle.
Tänä aikana ylkä valmisti sopivan paikan isänsä talolla, joka useinkin käsitti vain yhden huoneen. Se tunnettiin morsiushuoneena (hepr. huppah). Hänen isänsä oli ensin ilmaistava tyytyväisyytensä huoneeseen, ennenkuin yljän sallittiin noutaa morsiamensa. Jos joku kysyi yljältä, milloin hän toisi morsiamensa, hän vastasi aina, että vain hänen isänsä tiesi, minä päivänä se tapahtuisi.
Ylkä tuli morsiamelleen illalla tai yöllä – tavallisesti kello kuuden ja keskiyön välillä. Kun hän ystävineen lähestyi morsiamen taloa, he päästivät voimakkaan huudon ja puhalsivat shofar-torveen, jotta morsian ja hänen neitonsa tietäisivät tulla heti ulos kohtaamaan ylkää ulkopuolella tiellä. Ne, joilla ei ollut riittävästi öljyä tärkeällä hetkellä, myöhästyivät kohtaamisestaan ja jäivät jäljelle.
Joskus tapahtui, että morsian kadotti kiinnostuksensa avioliiton täyttymykseen, mahdollisesti uskottomuuden vuoksi ylkäänsä kohtaan ja sen seurauksena keskeytti valmistelunsa hänen kohtaamiseensa. Siinä tapauksessa hänen lamppunsa ei palanut. Kun ylkä saapuessaan huomasi, että morsiamen huone oli pimeä, hän palasi kotiinsa jättäen morsiamen pimeyteen. Morsiamen hinta oli sitten palautettava hänelle. Jos paljastui, että morsian oli harjoittanut haureutta yljän poissa ollessa, hän oli syyllinen ja kuolemanrangaistuksen alainen.
Jos kuitenkin kaikki meni suunnitelman mukaan, niin morsiamella oli palava lamppu huoneessaan, kun ylkä saapui öiseen aikaan. Hän kohtasi silloin yljän talon ulkopuolella ja välittömästi lähti hänen kanssaan yljän isän talolle. Siellä hän vietti seitsemän päivää yljän kanssa morsiushuoneessa, jossa he yhdistyivät mieheksi ja vaimoksi. Näiden seitsemän päivän aikana alkoi saapua hääjuhlaan kutsuttuja vieraita. Seitsemän päivän lopussa ylkä esitteli vaimonsa vieraille ilman huntua ja juhlallisuudet alkoivat.
Juhlan aikana avioitunut pari yksin nautti neljännen maljan käymätöntä viiniä, joka tunnettiin kiitosmaljana. Se oli ilon ja kiitoksen suuri hetki, kun heidän avioliittonsa oli saavuttanut täyttymyksensä pitkän eron, odottamisen ja valmistautumisen ajan jälkeen. Loistava hääjuhla koitti heille, koska he olivat pysyneet uskollisina toisilleen.
Herra Jeesus esitti pelastuksen tarjouksensa kadotetulle ihmiskunnalle usein perinteisten juutalaisten avioliittotapojen käsitteillä. Hän on taivaallinen ylkä, joka tuli Isänsä talosta taivaassa etsimään ja pelastamaan niitä, jotka olivat kadotettuja (Lk. 19:10). Hänen tarkoituksensa ei ole ainoastaan pelastaa kadotettuja syntisiä ja käyttää heitä palveluksessaan, vaan myös pyhittää heidät täydellisesti ja tehdä heistä morsiusseurakuntansa jäseniä, jotta he voivat jakaa Hänen taivaallisen valtakuntansa Hänen kanssansa. Kaikki kristityt ovat saaneet tämän arvostetun Jumalan kutsun Kristuksessa Jeesuksessa, mutta eivät kaikki noudata ehtoja todella saavuttaakseen sen. Tämä on jotakin sellaista, johon meidän pitäisi sitoutua ja jonka eteen meidän on ponnisteltava (Fil. 3:14).
Kuten tuleva juutalainen ylkä, joka kolkutti sen tytön ovelle, jonka halusi naida, Herra Jeesuskin hengellisessä merkityksessä kolkuttaa sydänten ovilla ja asettaa eteemme valinnan joko avata ovi Hänelle tai olla avaamatta. Hän sanoo: “Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani” (Ilm. 3:20). Jokaisella ihmisellä on vapaa tahto. Ihmiset voivat itse päättää kutsuvatko Herran Jeesuksen elämäänsä. Johannes sanoo: “Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä” (John 1:12).
Evankeliumin sanoma on, että Herra on kantanut täyden rangaistuksen synneistämme ristillä – se on se jumalallinen morsiamen hinta, jolla Hän lunastaa jokaisen tykönsä tulevan pelastusta etsivän syntisen, joka haluaa kuulua Hänelle (1.Kor. 6:20; 1.Piet. 1:18-19; Ilm. 5:9). Kun otamme ehtoollismaljan hyväksymisen maljana, me juhlimme sitä tosiasiaa, että meidät ostettiin hinnalla ja nyt kuulumme Herralle Jeesukselle palvellaksemme Häntä kaikki elämämme päivät. Hän on Vapahtajamme ja me Hänen opetuslapsiaan eli palvelijoitaan.
Valitettavasti monet uskovat vain jäävät tähän alkuantautumiseen eivätkä tavoittele syvempää ja läheisempää suhdetta Kristuksen kanssa vastaanottaakseen kaikki Hänen lupauksensa. He eivät huomioi sitä tosiasiaa, että Hän ei halaja olla vain meidän Pelastuksemme, vaan myös Pyhityksemme ja Ylkämme.
Ennen juutalaisen avioliittosopimuksen lopullista vahvistamista molemmat osapuolet aterioivat yhdessä samalla edelleen keskustellen ehdoista tälle sopimukselle ja uudelle suhteelle. Päästyään yksimielisyyteen kaikesta he joivat kihlauksen ja ystävyyden maljan.
Jumalan Sana on meille hengellinen ruoka – elämän leipä -- ja me istumme pöydässä, joka on meille valmistettu. Kun uppoudumme syvälliseen Raamatun tutkimiseen, me pääsemme tuntemaan Herran Jeesuksen paremmin ja ilomme on Hänen Sanansa. Tiedostamme täysin, mitä Hän on tehnyt puolestamme ja mitä suhteemme ehdot Häneen käsittävät. Näitä käskyjä noudatetaan ilolla. Näissä olosuhteissa Kristuksen opetuslapsi vetäytyy lähemmäksi Häntä ja tulee myös Hänen ystäväkseen ja morsiamekseen, joka ymmärtää ja noudattaa Hänen Sanaansa. Se asettaa hänet korkeampitasoiseen suhteeseen, kuin mikä on palvelijan ja hänen herransa välillä. Kristus sanoi: “En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni” (Joh. 15:15). Hän ilmoittaa meille ihmeellisiä asioita ystävyytemme syvemmistä puolista ja kihlaussuhteestamme Häneen. Vahvistatko sinä uudelleen ystävyytesi ja läheisen suhteesi Herraan Jeesukseen Pyhässä Ehtoollisessa?
Meidän ei pitäisi tyytyä tämän sitoutumisen ensimmäiseen vaiheeseen, koska Herralla Jeesuksella on opetuslapsilleen korkeampi kutsumus Hänen morsiusseurakuntansa jäseninä. Tämä kutsumus edellyttää, että elämme ehdottomasti erossa maailmasta, samalla kun päivittäin valmistaudumme taivaallisen Yljän ilmestymiseen ja kokoontumiseemme yhteen Hänen tykönsä. Näiden valmistelujen tärkeä puoli on se, että omistaa palavan lampun, jossa on riittävästi öljyä. Tämä vertauskuva viittaa Hengellä täytettyyn elämään. Lampun sydän pitäisi puhdistaa säännöllisesti sen varmistamiseksi, että se palaa kirkkaasti. Meidän pitäisi ryhtyä toimiin puhdistautuaksemme kaikesta lihan ja hengen saastaisuudesta ja olla täytettyjä Pyhällä Hengellä, jotta voimme tehdä pyhityksemme täydelliseksi Herran pelossa (2.Kor. 7:1; Ef. 5:18; 1.Joh. 1:7). Jos antaudumme Yljälle ja olemme todella Häneen sitoutuneita, niin Pyhän Hengen ohjauksessa me teemme tekoja, joita rinnastetaan häävaatteeseen. Näitä tekoja kuvaillaan “pyhien vanhurskaina tekoina” (Ilm. 19:8, esim. Youngs Literal Translation: righteous acts of the saints, suom. huom ).
Kun tämän tasoinen antautuminen on saavutettu, niin perinnön malja on nautittu. Sellaiset uskovaiset ovat syvästi tietoisia siitä tosiasiasta, että ovat pyhiinvaeltajia ja tilapäisiä asukkaita nykyisessä pahassa maailmassa ja he ikävöivät Kristuksen valtakuntaa, jossa hallitsevat Hänen kanssansa kuninkaina. Paavali sanoi, että me olemme “Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme” (Room. 8:17; vrt. 2.Tim. 2:12). Antaessaan Pyhän Ehtoollisen Jeesus sanoi: “Tämä malja on uusi liitto minun veressäni” (1.Kor. 11:25). Liiton (eli testamentin) edut ovat voimassa vasta tekijän kuoltua: “Sillä missä on testamentti, siinä on sen tekijän kuolema toteennäytettävä ... Sentähden ei myöskään ensimmäistä liittoa verettä vihitty” (Hepr.. 9:16-18). Kun Jeesus vuodatti verensä ja antoi henkensä ristillä, Hän teki meidät iankaikkisen taivaallisen valtakuntansa kanssaperillisiksi ja siellä me olemme Hänen “vaimonsa” ja hallitsemme Hänen kanssaan kuninkaina.
Oletko koskaan elämässäsi tullut pisteeseen, jossa Herra Jeesus ja Hänen Sanansa kalliit lupaukset merkitsevät sinulle kaikkea ja jossa sinun arvosi muuttuivat siten, että mieluummin keräät aarteita taivaaseen kuin maan päälle? Silloin sinun valosi loistaa kirkkaasti pimeässä maailmassa ja sinä kieltäydyt kaikista kompromisseista pahan maailman kanssa. Sinä et tavoittele maallista rikkautta (menestysevankeliumi) etkä ihmistekoista valtakuntaa maan päällä ennen Kristuksen tulemusta. Meidän palava toivomme on valtakunta, joka ilmestyy vasta, kun Kuningas tulee!
Juutalainen ylkä varmisti, että hänen morsiamensa tiesi tarkkaan, miksi hän lähti ja myös, että hän palaisi viemään hänet pois heidän uuteen kotiinsa. Me saimme samankaltaisen lupauksen. Jeesus sanoi: “Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen” (Joh. 14:2-3). Meidän pitäisi tiedostaa se tosiasia, että tulevaisuutemme on Jeesuksessa Kristuksessa ja että Hänen morsiusseurakuntansa jäseninä me elämme Hänen taivaallisen valtakuntansa näkymättömässä todellisuudessa, joka on vielä salaisuutta maan päällä, koska Kuningas ei ole vielä tullut. Me emme sopeudu nykyisen maailman elämäntapaan ja hylkäämme sen pahan menon (Ef. 5:11) ja siksi maailma vihaa meitä (Joh. 15:18-20). Me katsomme eteenpäin ihanaan tulevaisuuteen, kun meidät liitetään taivaalliseen Ylkään: “Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi” (Fil. 3:20-21).
On ratkaisevan tärkeää tuntea, mitä kaikkea sisältyy taivaallisen Isämme lapseuteen ja Hänen Henkensä voimaan kyetäksemme pysymään uskollisina Hänelle kaikissa olosuhteissa odottaessamme Yljän äkillistä tuloa. Meidän pitäisi, ei vain kunnioittaa ja palvella Herraa Jeesusta Vapahtajanamme ja Pyhityksenämme, vaan myös Ylkänämme ja Kuninkaanamme, jonka kanssa tulemme hallitsemaan, jos meidät havaitaan siihen arvollisiksi. Tunnetko sinä Messiaan kaikissa näissä ominaisuuksissa, vai oletko edelleen vain Hänen palvelijansa? Meidän pitäisi olla tietoisia korkeasta kutsumuksestamme Hänessä ja tavoitella sitä aktiivisesti.
Uskovat, joilla ei ole selkeää käsitystä asemastaan Kristuksessa, kärsivät köyhästä hengellisestä näkemyksestä, puolisydämisestä antautuneisuudesta Vapahtajalleen, hämärästä ja epäilevästä Hänen toisen tulemuksensa odotuksesta ja sen seurauksena heikosta motivaatiosta pysyä loppuun saakka uskollisena Hänelle. He useinkin laiminlyövät Hengessä vaeltamisen ja siten joutuvat lihan ja maailman himon pettämiksi luopuen uskostaan. Se voi johtaa vakavaan uskottomuuteen taivaallista Ylkää kohtaan. Paavali sanoi: “Sillä minä kiivailen teidän puolestanne Jumalan kiivaudella; minähän olen kihlannut teidät miehelle, yhdelle ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen. Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan” (2.Kor. 11:2-3).
Vaikka avioliittosopimus, jonka olemme tehneet Kristuksen kanssa, on tarkoitettu pysyväksi ja sitovaksi ja on myös sinetöity Jumalan Hengellä, niin se siitä huolimatta asettaa velvollisuuksia kummallekin osapuolelle ja voidaan siksi mitätöidä, jos sen ehdoista ei välitetä ja niitä rikotaan. Ylkä ei milloinkaan voi tulla uskottomaksi ja aina kunnioittaa lupauksiaan (2 Tim. 2:13), mutta me voimme tulla uskottomiksi ja jopa kadottaa, mitä olemme saaneet uskon kautta Häneen (vrt. Joh. 15:4-6; Kol. 1:23; Hepr. 3:12-14). Juutalainen ylkä hylkäsi entisen morsiamensa, jos hänen saamiensa tietojen mukaan oli selvää, että morsian oli tullut uskottomaksi häntä kohtaan, eikä hänen lamppunsa enää palanut.
Myös kristityt voivat jättää ensimmäisen rakkautensa ja vaipua hengelliseen pimeyteen. Herra Jeesus sanoo: “Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi. Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta” (Ilm. 2:4-5). Lampunjalka oli säiliö, johon öljy, Pyhän Hengen vertauskuva, kaadettiin. Se teki henkilölle mahdolliseksi antaa Messiaan valon loistaa pimeässä maailmassa. Jos kuitenkin sellainen henkilö maailmallisten asioiden valtaamana kadotti rakkautensa Messiaaseen, hän oli vaarassa menettää lampunjalkansa valoineen, mikä viittaa Pyhään Henkeen. Sellaisia uskovia ei oteta mukaan tempauksessa käyskentelemään taivaan valkohohtoisessa palatsissa ja liittymään Karitsaan Hänen morsiamenaan (vrt. Ps. 45:9-10, 15-17). Luopiot ovat teoillaan kieltäneet Messiaan ihmisten edessä ja siksi Hänkin kieltää heidät taivaassa Isänsä edessä (Mt. 10:32-33).
Morsiusseurakunnan jäsenet, jotka ovat arvollisia, koska heillä on riittävästi öljyä lampuissaan eivätkä valppautensa seurauksena ole vaipuneet hengellisen pimeyden tilaan, temmataan pois hetkessä – silmänräpäyksessä -- kun Ylkä tulee (Mt. 25:6-10; 1.Kor. 15:51-52; 1.Ts. 4:16-17). Senjälkeen seitsemän päivän ajan, mikä profeetallisesti viittaa seitsemän vuoden viikkoon (3.Moos. 25:8), morsian on taivaallisen Yljän läheisyydessä eikä sen vuoksi kenenkään nähtävissä maan päällä. Se on seitsenvuotinen ahdistus maan päällä Antikristuksen hallinnan alaisuudessa.
Näiden seitsemän vuoden jälkeen Ylkä tulee seuranaan ”vaimonsa”, johon Hänet on liitetty ja perustaa valtakuntansa maan päälle. Sen jälkeen, kun Hän on tuhonnut Antikristuksen ja hänen valtansa (Ilm. 19: 19-21), pelastanut Israelin ja kansojen jäännöksen (Sak. 12:10; Mt. 24:29-30) ja asettanut ennalleen Daavidin sortuneen majan (Apt. 15:16-17), vietetään Karitsan hääateria maan päällä. Israelin ja kansojen jäsenet, jotka pelastuivat Kristuksen tulemuksen aikana, ovat vieraita tässä loistavassa juhlassa: ”Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut. Ja hänen annettiin pukeutua liinavaatteeseen, hohtavaan ja puhtaaseen: se liina on pyhien vanhurskautus.” (Ilm. 19:7-8).
Tässä vaiheessa morsian ja Ylkä nauttivat kiitosmaljan. Morsiamen kirkastamisen suuri hetki koittaa kohta hänen ilmestyttyään maan päälle Kristuksen kanssa: ”Kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa” (Kol. 3:4). Herra Jeesus viittasi ehtoolliseen, että Hän viettäisi sitä uudelleen opetuslastensa kanssa oltuaan maan päällä ensimmäisen kerran hankkimassa meidän pelastuksemme ja avioliittosopimuksemme solmimisen Hänen kanssansa: ”Totisesti minä sanon teille: minä en juo enää viinipuun antia, ennenkuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena Jumalan valtakunnassa” (Mk. 14:25).
Kristuksen valtakunta perustetaan maan päälle vasta Hänen toisessa tulemuksessaan. Se on syy, miksi Karitsan hää-ateria vietetään täällä ja myös kiitosmalja nautitaan täällä sen jälkeen, kun lopullisesti olemme perineet maan. Tämä ehtoollis- ja kiitosjuhla ei voi olla heti tempauksen jälkeen, koska tempausta seuraa morsiamen erottautuminen seitsemäksi vuodeksi Yljän seuraan.
Tulevaan ehtoolliseen kätkeytyy syvää vertauskuvallisuutta. Ehtoollisella nautitaan käymätöntä viiniä, mikä viittaa Kristuksen vereen, joka vuodatettiin syntien anteeksiantamiseksi. Herra Jeesus on totinen viinipuu ja me olemme oksia. Me imemme elinnesteemme eli elämänvoimamme viinipuusta siten, että Pyhä Henki vuodattaa Kristuksen rakkautta sydämiimme (Room. 5:5). Meidän odotetaan sitten kantavan hedelmää, jota sanotaan myös Hengen hedelmäksi. Vasta sitten, kun koko hedelmäsato on koottu Yljän valtakuntaan, voidaan ehtoollista viettää, mikä edustaa totisen viinipuun hengellistä hedelmää. Tämän hedelmän tarkka arviointi tapahtuu Kristuksen tuomioistuimella (1.Kor. 3:9-16; 2.Kor. 5:10). Vain pyhien vanhurskaat teot selviävät koetuksesta kultana, hopeana ja kalliina kivinä, jotka hyväksytään ja palkitaan. Niiden uskovien lihalliset teot, jotka eivät omistaneet koko perintöään Kristuksessa ja jotka eivät kypsyneet hengellisesti osallistuttuaan ensimmäiseen maljaan, hyljätään turhina inhimillisinä ponnisteluina (1.Kor. 3:15).
Kaikille uskoville tärkeä kysymys on tämä: ”Etenitkö vain syntiesi alkupuhdistukseen saakka etkä päässyt omistamaan koko perintöäsi Messiaassa? Ja jos, niin sinä menet taaksepäin hengellisessä elämässäsi etkä eteenpäin. Pietari sanoo, että uskovien pitäisi lisätä uskoonsa jumalisuutta, veljellistä lempeyttä ja rakkautta. ”Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät, niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa. Jolla sitävastoin ei niitä ole, se on sokea, likinäköinen, on unhottanut puhdistuneensa entisistä synneistänsä” (2.Piet. 1:6-9).
Oletko sinä näiden sokeiden ja lyhytnäköisten kristittyjen joukossa, jotka eivät ole vielä antautuneet pyhitykseen eivätkä sitoutuneet Herran Jeesuksen palvelukseen? Jos näin on, niin eräänä päivänä sinä ilmestyt Herran eteen tyhjin käsin, kun lihalliset tekosi palavat kuin, puu, heinä ja olki. Uskollisille Messias sanoo: ”Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon” (Mt. 25:23).