Venäjän hyökkäys Israeliin

The Russian Invasion of Israel

 

Johan Malan, Mossel Bay, South Africa (December 2015)

Lue Raamatusta: Hesekiel 38:1-16; 39:1-12

Raamattu ennustaa suuren lopunajan sodan, jonka käy Israelia vastaan valtioiden liitto Venäjän johdolla. Jo tämän sotilaallisen operaation pelkkä laajuus osoittaa, että sitä tavoitellaan “loppuratkaisuna” juutalaisongelmalle päämääränä korvata Israel Jerusalemista käsin valvotulla islamilaisella kalifaatilla. Jos tämä skenario toteutuu, niin Israelin toiveet säilyttää Jerusalemin hallinta odottaessaan Messiaansa ilmestymistä Öljymäelle tuomitsemaan vihollisensa ja palauttamaan Daavidin valtaistuin Jerusalemiin, raukeavat. Se valtakunta, jota Islam kaavailee, on aika erilainen kuin se, jota Israel esittää ja muslimit ovat valmiita jakamaan varallisuutensa ja poliittisen vaikutusvaltansa Venäjän kaltaisen suurvallan kanssa, jos se vain auttaa heitä saavuttamaan päämääränsä – nopeasti ja päättäväisesti ja musertavalla voimalla.

Maagogin maa. Genesis 10 kertoo, että Maagog oli Nooan pojan poika. Maagogin jälkeläiset elivät Kaukasukselta pohjoiseen nykyisellä Venäjällä ja ovat venäläisten tärkeimmät esi-sisät.

Roosin, Mesekin ja Tuubalin ruhtinas. Rosh eli Rush, oli yksi heimoista, jotka polveutuivat Maagogista ja he elivät kauan Volgan lähellä. Mesek ja Tuubal olivat Maagogin nuorempia veljiä (1.Moos. 10:2) ja myös asettuivat alueelle, joka tänä päivänä tunnetaan Venäjänä. Mesek oli Moskin isä, josta tulee nimi ”Moskova.” Tuubal oli Tibereni -kansan perustaja-isä ja he elivät Mustanmeren rannoilla.

Pohjan perillä. Moskova, Venäjän pääkaupunki, on suoraan (silti kauas) pohjoiseen Jerusalemista. Pohjan kuninkaan hallitsemat assyrialaiset elivät pohjoiseen Israelista (vrt. Dan. 11:40). Venäjää kuitenkin kuvaillaan maana, joka on pohjan perillä.

Hesekiel 38 ja 39 lukujen profetia selvästi koskee ”viimeisiä päiivä” eikä siksi toteutunut Vanhan Testamentin aikoina. Se ei myöskään ole vertauskuvallinen, koska se nimenomaan viittaa hyökkäykseen ennalleen asetettua Israelin kansaa vastaan, jonka maa ”on kauan ollut rauniomaana” (Hes. 38:8). Israel palautettiin kansainvälisestä hajaannuksestaan vuonna 1948, kun taas Venäjästä vasta 20. vuosisadalla tuli suurvalta, joka voi aseistaa muita valtioita ja ryhtyä johtamaan suursotaa.

Vuodesta 1948 Israel on kasvanut merkittävästi ja myös rakentanut hyvin vahvat puolustusvoimat. Hesekiel kuvailee ennallistettua Israelia avoimien kylien maana ilman muureja ja salpoja ja portteja, jossa ihmiset asuvat turvallisesti. Kuitenkin johtuen kaikista uhkista, joita heidän ympärillään olevat vihamieliset valtiot, kuten myös tuhannet radikaalit palestiinalaiset heidän keskuudessaan, edustavat, Israel ei todellisuudessa asu turvallisesti. Kuitenkin on niin, että he eivät, kuten muinoin, turvallisuussyistä rakenna muureja kaupunkiensa ympärille. Myös monet kibbutsit ovat avoimia joka puolelta. Messiaanisen juutalaisen oppineen Arnold Fruchtenbaum'in mukaan sana ”turvallisesti” on itseasiassa heprean sana ”betach,” joka tarkoittaa ”väärää luottamusta ja turvallisuutta.” Se tarkoittaa, että Israel asuu maassa väärässä luottamuksessa nykyiseen sotilaalliseen voimaansa ja sen kykyyn torjua hyökkäykset. Äkillinen ja odottamaton Venäjän hyökkäys on siksi iso yllätys ja pettymys Israelille.

Hesekiel mainitsee seuraavat liittolaiset, jotka liittyvät Venäjään sen hyökkäyksessä Israeliin tuomaan lopun maan juutalaiselle miehitykselle:

Persia. Nimestä Persia tuli ”Iran” vasta vuonna 1935. Ajatolla Khomeini'n johtaman islamilaisen vallankumouksen jälkeen tästä maasta tuli voimakkaasti Israel-vastainen niin uskonnollisten kuin poliittisten johtajien toistuvasti vaatiessa juutalaisvaltion hävittämistä. Venäjä on tehnyt Iranin kanssa sotilasliiton ja toimittaa heille myös tieteellistä ja teknologista apua ydintutkimuksen alalla.

Israel ja useat muut maat pelkäävät, että Iran pyrkii kehittämään ydinaseita tarkoitukseen tuhota Islamin viholliset. Iran myös aseistaa ja taloudellisesti tukee sellaisia terroristiryhmiä, kuin Hizbollah Libanonissa ja Hamas Gazassa, jotka molemmat ovat sitoutuneet tuhoamaan Israelin.

Libya (hepreaksi Put) on islamilainen maa, joka on vajonnut anarkiaan senjälkeen, kun eversti Gaddafi syöstiin vallasta kansannousussa. Sotivilla islamilaisilla ryhmittymillä on yksi yhteinen asia ja se on viha Israelia kohtaan.

Etiopia (hepreaksi Cush) koki radikaaleja muutoksia Haile Selassie'n kuoleman jälkeen vuonna 1974 tullen ensin kommuniseksi maaksi, joka myöhemmin muutettiin islamilaiseksi valtioksi. Muinaisella Kuusilla oli kuitenkin laajempi alue, joka käsitti nykyisen Sudanin. On ilmeistä, että Pohjois-Afrikassa on useita muslimimaita, jotka ovat vahvoja ehdokkaita Venäjän israelinvastaiseen liittoon, jonka päämääränä on perustaa Lähi-Itään islamilainen kalifaatti.

Toogarman ja Goomer. Nämä muinaiset kansat asuttivat osia Vähä-Aasiasta, itäisestä Euroopasta ja entisestä Neuvostoliitosta ja on epäselvää, mille tämän alueen kansoille ne ovat suoraan sukua. On erilaisia mahdollisuuksia, kuten Turkki sekä entisen Neuvostoliiton muslimivaltiot. Aikanaan selviää, mitkä maat menevät liittoon Venäjän kanssa. Joka tapauksessa kuvailemiensa Googin viiden liittolaisen lisäksi Hesekiel viittaa myös tunnistamatta niitä ”lukuisiin kansoihin,” jotka tulevat olemaan Venäjän kanssa (Hes. 38:6). On ilmeistä, että lukuisat maat – mahdollisesti kaikki muslimimaita – joilla on tarkoitus hävittää juutalaisvaltio, osallistuvat Israelin tuhoamisyritykseen Venäjän komennossa.

Venäjän rooli johtajana ei johdu vain sen vahvasta armeijasta ja kehittyneistä aseista, vaan Herra määräsi tämän tilanteen rangaistakseen Venäjää: ”Gog, Mesekin ja Tubalin ylin ruhtinas, minä käyn sinua vastaan!” (Hes. 39:1, RK-92). Syy jumalalliseen rangaistukseen Venäjälle on, että sillä on vuodesta 1948 ollut tärkeä rooli vihan edistämisessä juutalaisia kohtaan ja se on toimittanut valtavat määrät aseita juutalaisvaltion vihollisille. Lisäksi se on tarjonnut sotilaallista koulutusta taistelijoille arabimaista. He eivät epäröi auttaa edes Israelin pahinta vihollista (Iran) saamaan ydinteknologiaa siten vaarantaen Israelin olemassaolon tulevaisuudessa. Venäjän tuomiot ovat alku Herran laajemmille tuomiosarjoille tulevan ahdistuksen aikana, mikä vahvistaa oletusta, että tämä hyökkäys tapahtuu seurakunnan ylösoton jälkeen.

Mitä uskontoon tulee, niin venäläiset itse eivät suuremmissa määrissä ole mitenkään kallellaan Islamiin, mutta ymmärtävät täysin, että jos auttavat Islamia saavuttamaan eskatologisen unelmansa globaalista kalifaatista Lähi-Idässä, niin Venäjä voi suuresti hyötyä laajentuneesta vallasta ja vaikutuksesta tässä strategisessa osassa maailmaa ja ehkä myös hankkia öljyvaroja. Uskonnon näkökulmasta Venäjä on jonkinlainen ei-kenenkään-maa. He eivät enää ole sitoutuneet ateismiin, kuten olivat yli 70 vuoden kommunistihallinnon aikana, mutta eivät tunne todellista kristinuskoa (lukuunottamatta pientä evankelisten uskovien ryhmää). Löydettyään uudelleen vapautensa vuonna 1990 suuret joukot venäläisiä liittyivät Venäjän ortodoksiseen kirkkoon, mutta tuon kirkon evankelinen luonne on arveluttava. 

Economist -lehden artikkelissa 31.7.2015 otsikolla, Russians feel less positive towards religion now than they did in 1990 (Venäläiset vähemmän myönteisiä kristinuskolle kuin vuonna 1990), todetaan muun muassa: ”Yli neljännesvuosisadan aikana neuvostosysteemin romahdettua venäläisten tunteet uskonnon suhteen ovat muuttuneet paljon. Neuvostoaikoina valtio odotti ja kannusti kansalaisia olemaan ateisteja. Löysästä kuulumisesta uskontoon on nyt tullut kansallinen oletustila; venäläisten enemmistö kertoo mielipidetutkijoille olevansa venäläisortodokseja, samalla kun merkittävät vähemmistöt samaistuvat Islamiin, buddhalaisuuteen tai juutalaisuuteen. Kuitenkin muutama päivä sitten julkaistu tutkimus osoitti, että ...uskonnon yleisvaikutus ihmisen hyvinvointiin nähdään paljon ankeampana, kuin vuonna 1990. Niiden osuus, jotka ajattelevat uskonnon tekevän yhteiskunnassa enemmän hyvää kuin vahinkoa, on romahtanut 61 %:sta 36 %:iin samalla kun niiden osuus, jotka näkevät enemmän vahinkoa kuin hyvää, on noussut 5 %:sta 23 %:iin.”

Venäjä on selvästi mukana Lähi-Idän konfliktissa edistämässä itsekkäitä näkökohtia, kuten valtansa laajentamista, eikä sillä ole mitään ongelmaa Israelin uhraamisessa, jos se katsotaan heille hyödylliseksi. He eivät kuitenkaan tiedosta, että tehdessään niin he auttavat vahvistamaan Lähi-Idässä antikristillisen valtakunnan, joka on vastakohta Jumalan valtakunnalle ja Israelin roolille siinä. Venäjää rangaistaan tästä kapinallisesta teosta. Herra sanoo, että Goog johdetaan ulos maastaan koukut leuoissaan osallistumaan sotaan Israelissa. Olosuhteista johtuen heidät siksi pakotetaan menemään pitemmälle, kuin vain näyttelemään välillistä roolia, koska he myös fyysisesti auttavat arabi- ja muita liittolaisia sodassaan Israelia vastaan. Kun he todella tekevät tämän pahan liikkeen, niin Venäjällä liittolaisineen on kohtalokas tehtävä ja päämäärä. Herra sanoo Googille: Israelin vuorille sinä olet kaatuva, samoin kaikki sinun sotalaumasi ja kansat, jotka sinun kanssasi ovat(Hes. 39:4).

Vaarallinen liitto Islamin kanssa

Venäjä ei tiedosta, että sotilaallinen ja poliittinen liitto minkä tahansa islamilaisen ryhmittymän kanssa ei ole vain vastustava teko Israelia ja Raamatun Jumalaa vastaan, vaan myös liittoutuminen pimeyden valtakunnan kanssa. Jokainen tähän kampanjaan sekaantuva edistää radikaalin Islamin päämääriä ja nopeuttaa omaa perikatoaan. Venäjä on jo ylittänyt tämän vaarallisen rajan ja sitä vedetään nyt syvemmälle epäpyhään sotaan koukut leuoissaan. Kohtalokas päätös, jonka he tekivät, oli tehdä sotilasliitto Iranin ja Syyrian kanssa, mikä velvoittaa heidät antamaan apua, jos näitä kahta maata vastaan hyökätään. Edelleen se sisällyttää Venäjän siihen kumoukselliseen valtapolitiikkaan, johon nämä kaksi maata syyllistyvät – eivät ainoastaan Israelia vastaan, vaan myös muita islamilaisia ryhmittymiä vastaan. Valtataistelu Islamissa on hyvin vakavaa ja on jo aiheuttanut verisiä sisällissotia. Eri arabivaltiot olivat mukana tämänluontoisissa taisteluissa, mutta niistä kaikkein suurinta käydään nyt Syyriassa ja Venäjä on vahvasti mukana. 

Kaksi suurinta uskonnollista ryhmittymää Islamissa ovat Sunnit, joita on 80% kaikista muslimeista ja voimakas shiiojen vähemmistöryhmä, jotka ovat pääasiassa asettuneet Iraniin, Irakiin ja Syyriaan pienempien ryhmien ollessa monissa muissa maissa. Sunnah tarkoittaa Perinne ja viittaa siihen tosiasiaan, että tämä ryhmä noudattaa perinnekokoelmaa (Hadit), joiden katsotaan olevan samalla tasolla kuin Koraani. He tunnustavat kaikki kalifit, jotka hallitsevat muslimimaailmassa Muhammedin seuraajina, kun taas shiiat pitävät kolmea ensimmäistä kalifia tunkeilijoina, jotka vääryydellä anastivat Muhammedin aseman ja joiden opetukset myös hyljätään. Sunnit ja shiiat ovat toistensa katkeria vihollisia.

Shiialaisen Islamin version mukaan Muhammedin 12. jälkeläinen, joka tunnetaan myös 12. imaamina eli Mahdina, katosi vuonna 941 ja piiloutui Jamkaran'in kaivoon Iranissa. Shiiat uskovat, että hän palaa, kun maailma on täynnä sortoa, sotia ja tyranniaa ja että hän sitten on globaalin islamilaisen kalifaatin johtaja. Iran käy raivokasta ideologista (ja suunniteltua sotilaallista) taistelua kaikkia Islamin vihollisia vastaan – joihin ensimmäisenä kuuluu Israel, mutta myös kaikkia ei-islamilaisia valtioita vastaan, erityisesti USA:n kaltaisia maita ja sen liittolaisia vastaan, jotka tukevat Israelia ja myös iskevät islamilaisiin kohteisiin. Iran uskoo, että kamppailun Islamin vihollisia vastaan pitäisi eskaloitua jopa siinä määrin, että se johtaa maailmansotaan ja sitä silmälläpitäen he ovat turvautuneet Venäjän apuun, vaikka Venäjä ei täysin ymmärrä, mihin he ovat sitoutuneet. Iran on suurin israelinvastaisen terrorismin lietsoja ja jatkuvasti toimittaa taloudellista tukea ja aseita sellaisille ryhmille kuin Hizbollah Libanonissa ja Hamas Gazassa. Nämä ryhmät ovat jo saaneet tuhansia raketteja hyökkäysten tekemiseksi Israeliin ja he jatkavat niitä hellittämättä. Syyria on tärkein logistisen avun väylä terroristeille Israelin rajoilla. Tilanteesta huolimatta Venäjä jatkaa Syyrian vallankumouksellisen vähemmistöhallituksen tukemista ja puolustamista.

Islamin sisäinen valtataistelu on ihan yhtä väkivaltainen ja monimutkainen kuin heidän taistelunsa ei-islamilaista maailmaa vastaan. Syyrian presidentti Bashar al-Assad on shiialaisen vähemmistön johtaja sunnilaisessa maassa. Kaikki oppositioryhmät ovat sunneja ja Venäjä pitää niitä vihollisina, joita vastaan on taisteltava – myös maltillisempaa Assad'in hallintoa vastustavaa oppositiota vastaan. Syyrian opposition radikaaleimmassa päässä on Islamilainen Valtio (IS), joka on jo miehittänyt suuria osia Syyriasta ja Irakista ja julistanut alueen osaksi Islamilaista Valtiota.

Venäjä on jo tehnyt useita iskuja shiialaisille alueille, mutta IS reagoi väkivaltaisesti ja lokakuussa 2015 he piilottivat pommin venäläiseen matkustajakoneeseen, joka oli lennolla Egyptin Sharm El-Sheikh'istä Venäjän Pietariin. Kone putosi Siinain niemimaalla tappaen kaikki koneessa olleet 224 matkustajaa ja miehistön. Näin Venäjä sotkeutui enemmän Islamin sotivien osapuolten väliseen taisteluun ja sitoi itsensä laajoihin kostotoimiin. Venäjä on sitoutunut hyvin vaikeaan missioon, koska se pommittaa kaikkia oppositioryhmien tukikohtia Syyriassa – myös niitä, joita Amerikka tukee ja aseistaa yrityksessä syrjäyttää Assad. Tämä toimi myös asettaa Amerikan ja Venäjän törmäyskurssille.

Ne monet jihadit (”pyhät sodat”), joita Islam käy keskenään ja myös jokaista Islamin ulkopuolella olevaa vastaan, ovat teema useissa kirjoissa tunnettuilta kirjailijoilta, kuten messiaaninen juutalainen Joel Rosenberg. Jotkut hänen kirjoistaan ovat fiktiota, mutta siitä huolimatta perustuvat hyvin todennäköisiin skenarioihin. Niiden joukossa on kirjasarja Iranin jihadista Israelia ja Amerikkaa vastaan, s.o. The twelfth Imam, The Tehran Initiative ja Damascus Countdown. Lisäksi on myös kirja, The Last Jihad ja The Ezekiel Option, jossa kuvaillaan Hes. 38-39 lukujen Venäjän hyökkäystä. Toinen kirjailija, Joel Richardson, on kirjoittanut mm. seuraavat kirjat: The Islamic Antichrist, Mideast Beast: The Scriptural case for an Islamic Antichrist, ja When a Jew Rules the World. Viimeksimainitussa kirjassa Richardson tarkastelee antisemitismin ja korvausteologian vaaroja ja viittaa myös todellisen rauhan dispensaatioon (aikaan), joka koittaa israelinvastaisen antikristillisen taistelun, Messiaan paluun ja Daavidin valtaistuimen ennallistamisen jälkeen Jerusalemissa.

Tällä hetkellä olemme kuitenkin taistelun tuoksinnassa intensiteetin edelleen kasvaessa. Venäjä, Amerikka ja monet muut maat tekevät valitettavasti suuria arviointivirheitä sotkeutumalla sisäiseen islamilaiseen jihadiin minkä tahansa osapuolen kanssa. Sunnien ja shiiojen välisen taistelun lisäksi sunnien riveissä on myös vastakkaisia ryhmiä, jotka ovat hyvin vihamielisiä toisiaan kohtaan. Wahhabit Saudi-Arabiassa ja Muslimiveljeskunta Egyptissä ovat suurimpia ryhmiä Lähi-Idässä, mutta on myös sunnilaisia ääriryhmiä, kuten Al-Qaeda ja Islamilainen Valtio, jotka vaativat perustavia islamilaisia uudistuksia, kuten sharia-lakien tiukkaa noudattamista. Siihen kuuluu mm. Islamista muihin uskontoihn kääntyneiden teloittaminen, uskottomien vaimojen kivittäminen ja kielto rakentaa muiden uskontojen kirkkoja tai temppeleitä muslimimaan alueelle.

Islamin pinnallinen yhteys

Yhteistoiminta Islamissa onnistuu vain, kun yhteinen ulkopuolinen vihollinen uhkaa sitä, s.o. Israel tai Amerikka. Kun ajattelee Venäjän liittolaisia luvuissa Hes. 38 ja 39, ainakin mainittuja, niin on ilmeistä, että heihin kuuluu sekä shiia- että sunnimuslimeja Itä-Euroopassa, Vähä-Aasiassa, Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa. Siten painopiste siirtyy islamilaisten ryhmittymien sisäisistä taisteluista ulkoiseen taisteluun ulkoista vihollista vastaan. Yhteinen päämäärä perustaa muslimikalifaatti pääkaupunkina Jerusalem, jonka pitäisi olla Muhammedin jälkeläisen valvonnassa, ainakin varmistaa väliaikaisen yhteisen päämäärän sotivien osapuolten välillä tässä uskonnossa. Kaikki he odottavat tämän valloittavan militaristin, ”pelastajan” ja tulevaisuuden Islamilaisen maailmanjohtajan tulemusta.

Jumalan väliintulo

Tulos venäläis-islamilaisesta Israelin invaasiosta on hyvin yllättävä, odottamaton ja äärimmäisen dramaattinen. Yhdellä hetkellä Israelilla on vielä loppu edessään, kun hyökkäys kasvaa ja peittää maan kuin pilvi ja sitten Herra yhtäkkiä tuhoaa hyökkäävät joukot Israelin vuorille. Tuli laskeutuu taivaasta (Hes. 39:4-6) ja tapahtuu hyvin iso maanjäristys (Hes. 38:19-23). Kaikki näkevät, että se on Jumalan väliintulo ja antavat kunnian Hänelle voitosta. Kestää seitsemän kuukautta haudata vihollisten ruumiita, kun taas sotasaalista poltetaan seitsemän vuotta. Todennäköisesti Israel heittää aseet ym. sotatarvikkeet uuneihin sulamaan ja sitten käyttää raudan maatalouden ja teollisuuden työkalujen valmistamiseen. Herra sanoo, että tämän teon kautta Hänen nimensä tulee tunnetuksi Israelissa ja myös kansojen keskellä:

Minä asetan kunniani pakanakansojen keskeen, ja kaikki pakanakansat saavat nähdä minun tuomioni, jonka minä toimitan, ja käteni, jonka minä lasken heidän päällensä. Mutta Israelin heimo tulee tietämään, että minä, Herra, olen heidän Jumalansa siitä päivästä lähtien ja aina eteenpäin. Ja pakanakansat tulevat tietämään, että Israelin heimo joutui pakkosiirtolaisuuteen syntivelkansa tähden, koska olivat olleet minulle uskottomat, ja minä kätkin heiltä kasvoni, ja niin minä annoin heidät heidän vihollistensa käsiin, ja he kaatuivat miekkaan kaikki tyynni. Minä tein heille heidän saastaisuutensa ja rikkomustensa mukaan ja kätkin heiltä kasvoni. Sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Nyt minä käännän Jaakobin kohtalon ja armahdan kaikkea Israelin heimoa ja kiivailen pyhän nimeni puolesta. Ja häpeänsä ja kaiken uskottomuutensa, jota he ovat minulle osoittaneet, he unhottavat, asuessaan nyt maassansa turvallisina, kenenkään peloittelematta. Kun minä tuon heidät takaisin kansojen seasta ja kokoan heidät heidän vihamiestensä maista, niin minä osoitan heissä pyhyyteni lukuisain pakanakansain silmien edessä. Ja he tulevat tietämään, että minä, Herra, olen heidän Jumalansa, kun minä, vietyäni heidät pakkosiirtolaisuuteen pakanakansojen luokse, kokoan heidät omaan maahansa enkä jätä sinne jäljelle ainoatakaan heistä. Enkä minä enää kätke heiltä kasvojani, sillä minä vuodatan Henkeni Israelin heimon päälle, sanoo Herra, Herra" (Hes. 39:21-29).

On silmiinpistävää, että Israelin lopunajan ennallistamisen tärkeät vaiheet sattuvat yhteen suurten sotien kanssa. Ensimmäisen maailmansodan aikana Israelin alue vapautui Turkin (islamilaisesta) valvonnasta ja siitä tuli Englannin mandaatti. Se valmisti tien maan siirtämiselle Israelille, jotta juutalaiset voisivat aloittaa fyysisen paluun maahansa. Toisen maailmansodan aikana keskellä suurta ahdinkoa ja hätää Israel kansana vapautui kansainväisestä hajotuksestaan ja pakotettiin eloonjäädäkseen turvautumaan isiensä maahan. Välittömästi tulevan Israelin venäläisinvaasion jälkeen ja erityisesti Jumalan väliintulon valossa, Israel ja kansakunnat jälleen tunnustavat Jumalan johtoaseman. Uskonto ilman Messias Jeesusta ei kuitenkaan ole todellinen uskonto ja yleensä rajoittuu pelkkiin ritualistisiin uskon ilmaisuihin. Kun Messias palaa ahdistuksen lopussa Harmageddonin sodan huipentuessa, niin Israelin jäännös ja kansat todella pelastetaan ja tuodaan sovintoon Jumalan kanssa.

Usko Jumalaan kuitenkin tunnustetaan lähes universaalisesti ihmeellisen väliintuon jälkeen Israelissa. Tämä on selkeä ajattelutavan muutos sekulaarista maailmankuvasta, jossa yliluonnollinen ulottuvuus kielletään, maailmankuvaan, jossa jumalallinen väliintulo täysn tunnustetaan. Kuitenkaan usko Jumalaan ilman nimenomaista Kristuksen aseman tunnustamista ainoana välimiehenä Jumalan ja ihmisen välillä, ei ole oikea raamatullinen usko.

Vakava petos

Saatana hyödyntää viekkaasti suuren hyökkäysarmeijan tuhoa Israelissa oman valtakuntansa eduksi siten yrittäen säilyttää ihmisten enemmistön tuen maan päällä. Hän tekee sen paljastamalla  Antikristuksen ja väärän profeetan globaaleina johtajina ja moniuskonnollisen uuden maailmanjärjestyksen vartijoina, mutta se voi tapahtua vasta, kun tosi seurakunta Antikristuksen pidättäjänä on poistettu maan päältä tempauksen kautta (1.Ts. 4:16-17). Paholainen käyttää sitten hengellisyyden äkillistä heräämistä Israelin ihmeellisen pelastumisen jälkeen juurruttamaan ihmisten sydämiin uskon tämän maailman väärään jumalaan (vrt. 2.Kor. 4:4) sekä väärään universaaliseen kristukseen.

Antikristus pyrkii saamaan mahdollisimman paljon hyötyä tästä tilanteesta väittämällä torjuneensa kolmannen maailmansodan tällä teolla, joka pelasti Israelin varmalta tuholta ja estäneensä uhkaavan maailmantalouden romahduksen. Vahvistukseksi väitteelleen, että on Jumalan lähettämä ja voimaannuttama, hän ja hänen lähin apulaisensa, väärä profeetta, tekevät näyttäviä merkkejä ja ihmeitä, joilla he myös jäljittelevät tulta, joka laskeutui Jumalan tyköä tuhoamaan Israelin viholliset. Johannes sanoo seuraavaa koskien väärää profeettaa: Ja se käyttää kaikkea ensimmäisen pedon valtaa sen nähden ja saattaa maan ja siinä asuvaiset kumartamaan ensimmäistä petoa .... Ja se tekee suuria ihmeitä, niin että saa tulenkin taivaasta lankeamaan maahan ihmisten nähden(Ilm. 13:12-13).

Antikristus väittää voivansa vahvistaa rauhan kansojen kesken – myös muslimien ja juutalaisten välille. Hän julistaa Jerusalemin kansainväliseksi kaupungiksi ja Temppelivuoren kaikkien uskontojen palvontapaikaksi. Juutalaiset rakentavat temppelinsä sinne ja se toimii islamilaisten moskeijoiden rinnalla, jotka kaikki nauttivat täyttä tunnustamista. Koska heidän ”Messiaansa” on tullut ja pelastanut heidät varmalta tuholta, niin Israel on niin kiitollinen, että välittömästi tekee liiton tämän väärän ”Messiaan” kanssa (Dan. 9:27; Joh. 5:43). Samoin tekevät Islam ja kaikki muut uskonnot: Ja koko maa seurasi ihmetellen petoa. Ja he kumarsivat lohikäärmettä, koska se oli antanut sellaisen vallan pedolle, ja kumarsivat petoa sanoen: Kuka on pedon vertainen, ja kuka voi sotia sitä vastaan?" (Ilm. 13:3-4).

Venäjän hyökkäyksen seuraus Israelissa ei siis ole Jumalan valtakunnan paljastaminen oikean Messiaan johdossa, vaan Saatanan valtakunnan paljastuminen väärän messiaan johdossa. Ensin on uusi maailmansota, ennenkuin Israel ja kansakunnat vapautuvat väärän messiaan hengellisestä petoksesta ja vasta sitten ne kaikki vastaanottavat oikean Messiaan ja palvovat ja seuraavat Häntä. Sakarja sanoo: Hänen jalkansa seisovat sinä päivänä Öljymäellä, joka on Jerusalemin edustalla itää kohti(Sak. 14:4). Herran Henki vakuuttaa Israelin synneistään ja he ovat täysin sovitetut Messiaan kanssa. Seuraava on eräästä messiaanisesta profetiasta:

Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niinkuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista. Sinä päivänä pidetään Jerusalemissa suuret valittajaiset.... sinä päivänä on Daavidin suvulla ja Jerusalemin asukkailla oleva avoin lähde syntiä ja saastaisuutta vastaan. Ja sinä päivänä, sanoo Herra Sebaot, minä hävitän epäjumalain nimet maasta, eikä niitä enää muisteta (Sak. 12:10-11; 13:1-2).

Sinä päivänä Antikristus ja väärä profeetta heitetään elävältä tuliseen järveen (Ilm. 19:19-20). Myös Antikristuksen iljettävä kuva tuhotaan yhdessä muiden epäjumalien kanssa, joita palvottiin Jerusalemissa, tai missä tahansa muualla maailmassa. Myöhemmin tuhatvuotisessa valtakunnassa palvotaan vain Kristusta ja Herran tuntemus täyttää maailman, kuten vesi peittää meren (Jes. 11:9). Kaikki kansat palvovat Herraa Jerusalemissa, eivätkä enää vaella pahan sydämensä paatumuksessa (Jer. 3:17). Sama pätee Venäjään ja kaikkiin muslimimaihin, jotka yhdessä yrittivät tuhota Israelin. Lähi-Idän hengellinen luonne muuttuu rajusti. Jesaja sanoo:

Sinä päivänä on oleva valtatie Egyptistä Assuriin, ja Assur yhtyy Egyptiin ja Egypti Assuriin, ja he, Egypti ynnä Assur, palvelevat Herraa. Sinä päivänä on Israel oleva kolmantena Egyptin ja Assurin rinnalla, siunauksena keskellä maata, sillä Herra Sebaot siunaa sitä sanoen: "Siunattu olkoon Egypti, minun kansani, ja Assur, minun kätteni teko, ja Israel, minun perintöosani" (Jes. 19:23-25). Vain Jeesus voi saada aikaan suuren ja kestävän muutoksen yksilöiden ja kansojen elämässä.

Paholaisella on iso osa kansojen villitsijänä edistääkseen hengellistä petosta ja epäjumalanpalvelusta. Rauha maan päällä vallitsee vasta, kun hänet on vangittu syvyyden kuiluun, jonne hänet suljetaan ja sinetöidään, ettei hän enää kansoja villitsisi, siihen asti kuin ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet(Ilm. 20:2-3).

Vapauduttuaan kuilusta hän jälleen käy isoa sotaa Jerusalemia ja Jumalan valtakuntaa vastaan – paljon isommassa mittakaavassa kuin tuleva Venäjän invaasio Israeliin: Ja kun ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet, päästetään saatana vankeudestaan, ja hän lähtee villitsemään maan neljällä kulmalla olevia kansoja, Googia ja Maagogia, kootakseen heidät sotaan, ja niiden luku on kuin meren hiekka. Ja he nousevat yli maan avaruuden ja piirittävät pyhien leirin ja sen rakastetun kaupungin. Mutta tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät  (Ilm. 20:7-9).

Milloinkahan maailman kansakunnat – myös vapaan maailman Lännessä – huomaavat, missä heidän pelastuksensa on? Jälkikristillinen Eurooppa on kurssilla, joka vie poispäin ainoasta Rauhan Ruhtinaasta ja se on syy, miksi lopunajan kansakunnat marssivat Jerusalemia vastaan ja siitä seuraa, että myös Jumalan valtakuntaa vastaan, jossa Herra tuomitsee heidät (Sak. 12:2-3; 14:12-13). Ei siis vain Venäjä ole väärällä kurssilla, vaan yleisesti ottaen, pieniä evankelisia ryhmiä lukuun ottamatta, koko maailma. Siinä syy, miksi jumalallisen vihan aika maailman päälle tulevan seitsemän vuoden ahdistuksen aikana on väistämätön:

Sillä katso, niinä päivinä ja siihen aikaan, kun minä käännän Juudan ja Jerusalemin kohtalon, minä kokoan kaikki pakanakansat, vien ne alas Joosafatin laaksoon ja käyn siellä oikeutta niitten kanssa kansani ja perintöosani, Israelin, tähden. Sillä he ovat hajottaneet sen pakanakansain sekaan, ovat jakaneet minun maani (Joel 3:1-2).

YK on lähes yksimielinen näkemyksessään, että Israelin alue ja Jerusalemin kaupunki pitäisi jakaa Israelin ja palestiinalaisten kesken ja tässä suhteessa he ovat täydellisesti Jumalan tahdon ulkopuolella.

Lopunajan profetioissa, erityisesti Israeliin liittyvissä, Herra varoittaa yhteistyöstä Israelin vihollisten kanssa, ei ainoastaan Venäjää, vaan kaikkia maailman kansakuntia synnillisistä liitoista ja teoista, jotka voivat johtaa heidän kukistumiseensa. Toisaalta niille, jotka siunaavat Israelia ja kunnioittavat Jumalan Sanaa, joka on levinnyt Israelista koko maapallolle, on lupauksia runsaista siunauksista. Ne, jotka pysyvät uskollisina Jumalalle, Hänen Pojalleen ja Sanalleen, perivät Hänen taivaallisen valtakuntansa.